Työllisyyden hoitoon tarvitaan lisäbudjetti

A A
4.6.2011 6:00 Markku Eestilä

Jos pitäisi mainita yksi asia mikä nousi keväisillä vaalikiertueilla ylitse muiden, on vastaus helppo. Se oli työ ja erityisesti työ nuorille. Tässä suhteessa suomalainen arvopohja on harvinaisen yhtenäinen eikä se ole muuttunut vuosien saatossa. Hyvä niin, sillä valitettavasti elämme kansakuntana tällä hetkellä yli varojemme eikä tilanne parane muuten kuin tekemällä enemmän töitä ja pidentämällä hallitusti työuria.

Työttömyysluvut ovat viime aikoina onneksi parantuneet ja Suomi on nopeasti pääsemässä jaloilleen kansainvälisen finanssikriisin jäljiltä. Työttömyysasteen arvioidaan tänä vuonna laskevan jo lähelle seitsemää prosenttia ellei uusia odottamattomia kansainvälisiä ongelmia ilmene. Meillä Itä-Suomessa kehitys ei kuitenkaan ole ollut valtakunnan keskimääräisten lukujen mukaista ja kaksinumeroiset työttömyysluvut ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Sitä ei voi hyväksyä ja työttömyyden kimppuun on käytävä samalla tarmolla kuin ennen vaalejakin.

Paikalliset työ- ja elinkeinotoimistot ovat Pohjois-Savossa tehneet ennätyksellisen hyvää työtä työttömyyden nujertamisessa. Tämä on luonnollisesti edellyttänyt aktiivista määrärahojen käyttämistä, sillä muuten työttömyysluvut olisivat jääneet aivan liian korkeiksi.

Tästä on seurannut se ongelma, että määrärahat ovat loppumassa kesken ja niiden siirto valtakunnan eri alueiden kesken onnistuu vain teoriassa. Mikään maakunta ei luovu sovinnolla saamistaan työllisyysrahoista kesken vuoden. Rahoja jemmataan mahdollista tarvetta varten ja jos tarvetta ei ilmene, rahat jäävät käyttämättä.

Tämä todetaan lähes poikkeuksetta vuoden vaihtumisen jälkeen. Siis liian myöhään.

Mitä ongelmalle voidaan tehdä? Työttömät eivät voi odottaa loppuvuotta. Monille yhdistyksille ja urheiluseuroille, jotka pyörittävät toimintaansa työllisyysmäärärahojen avulla, tilanne on kestämätön. Sama koskee myös kuntia, joiden palvelutuotanto monilta osin tukeutuu työllistämismäärärahojen olemassaoloon. Onko työttömyyden hoitoon suunniteltu vuosibudjetoitu järjestelmä liian vaikea käytännössä toteuttaa? Vuodenvaihteen katkokset aiheuttavat joka vuosi ongelmia käytännön tasolla.

Itselleni on tullut se käsitys, että työ- ja elinkeinotoimistojen rahoitusongelmat voidaan ratkaista vain lisäbudjetilla, jonka vähimmäismäärän pitää olla ainakin 25 miljoonaa euroa. Vain sillä tavoin turvaamme tukityöllistämisen jatkumisen vaikean työttömyyden alueilla. Asialla on kiire ja kaikenlaiset muut toimenpiteet ja ministeriön ohjeet ovat tehottomia ja auttamattomasti liian hitaita.

Itse en näe lisäbudjetissa ristiriitaa, vaikka se lisääkin valtion menoja. On todennäköistä, että vuoden vaihteen jälkeen todetaan - jälleen kerran - että työttömyyden hoitoon tarkoitettuja rahoja on jossain päin Suomea jäänyt käyttämättä. Näin lisäbudjetti toimii käytännössä määrärahojen siirron välineenä ja nettovaikutus valtion talouteen jää huomattavasti lisäbudjettiin myönnettyä summaa pienemmäksi. Kaikenlainen työ on arvokasta ja työllisyyden hoidon pitää olla aina politiikan asialistalla ykkösenä.

Tukityöllistämiseen käytetyt rahat henkilötasolla ovat myös sen verran pieniä, että niistä hyötyvät lähinnä kunnat verotuloina ja loppu meneekin lähikulutukseen. Tämän lisäksi pitäisi harkita työllisyys- ja koulutusmäärärahoissa siirtymistä kahden vuoden siirtomäärärahakäytäntöön, jolloin rahojen käyttö olisi joustavampaa ja ongelmia aiheuttavia katkoksia tulisi vähemmän. Kiireisiä töitä on tulevalle hallitukselle siis heti tiedossa.

Kirjoittaja on iisalmelainen kansanedustaja (kok) ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen.