Terveydenhuoltojärjestelmä on uudistettava!

A A
3.9.2011 6:00 Erkki Virtanen

Terveys on tavalliselle savolaiselle niin olennainen asia, että jos julkiset terveyspalvelut ovat kunnossa, niin hän todennäköisesti on kohtuullisen tyytyväinen muuhunkin kunnalliseen palvelujärjestelmään. Häntä ei kovin runsaasti kiinnosta, minkälainen ja miten rahoitettu järjestelmä niitä palveluita tuottaa, jos palvelut ovat laadukkaita, niitä saa kohtuuttomasti jonottamatta eikä niistä tarvitse maksaa itseään kipeäksi.

Puhtaasti yksilön tasolta tarkastellen asia toki on näin, mutta politiikan kannalta tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen. Palvelujen laatu, saatavuus ja kustannukset riippuvat olennaisesti niihin käytettävissä olevista voimavaroista ja myös siitä, miten palvelujen tuotanto on järjestetty. Tästä seuraa, että yleisemmilläkin terveyspoliittisilla päätöksillä on merkitystä meidän jokaisen henkilökohtaiseen terveydenhuoltoomme ja sen myötä jokapäiväiseen elämäämme.

Vaikka viime eduskuntakaudella saatiin säädetyksi sinänsä ansiokas terveydenhuoltolaki, jäivät terveydenhuollon rakenteet ja rahoitus uudistamatta, kun edellisen hallituksen vastuuministerit eivät päässeet rahasta ja vallasta yksimielisyyteen, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt. Niinpä terveydenhuollon rakenteiden osalta edelleen elämme Paras-lain jälkilöylyissä Kysteri-himmeleitä hämmästellen

Koska rakenne- ja rahoitusuudistuksen välttämättömyydestä vallitsi ennen eduskuntavaaleja laaja yksimielisyys ja vallitsee edelleenkin, oli selvää, että se kirjattiin myös hallitusohjelmaan. Siinä se kytkettiin kiinteästi osaksi vahvojen peruskuntien pohjalle rakentuvaan kuntauudistusta.

Hallitusohjelman mukaan mennään, mutta jo Säätytalolla ja yhä edelleen minua epäilyttää tämä "koplaus". Ongelma syntyy siitä, että alle sadan uuden peruskunnan Suomessa tuskin on mahdollista mennä. Se tarkoittaisi keskimäärin 50 000 väestöpohjaa ja terveydenhuollon riittävän rahoituspohjan turvaamiseksi se on liian vähän.

Hallitusohjelmassa ei yksityiskohtaisesti määritellä sen paremmin kuntauudistuksen kuin terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen sisältöä. Se on ymmärrettävästi herättänyt kysymyksiä. Minultakin on kysytty. Kuntauudistuksesta en sano muuta kuin, että Pohjois-Savossa on arvioni mukaan vuonna 2016 kolme kuntaa.

Terveydenhuollon rakenneuudistukseen sen sijaan esitin jo viime syksynä oman mallini, joka on hallitusohjelman jälkeenkin toteuttamiskelpoinen. Ja näin se menee:

Suomeen perustetaan kuntien omistamina 20-30 alueellista terveydenhuoltopiiriä, jotka vastaavat koko julkisen terveydenhuollon järjestämisestä sekä terveydenhuoltoon läheisesti kytkeytyvästä sosiaalityöstä, kuten vanhustenhuollosta ja päihdetyöstä. Näin turvataan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta.

Piirit hankkivat tarvitsemansa palvelut ensisijaisesti peruskunnilta, mutta myös yksityisiltä tuottajilta. Ne tuottavat tarvittaessa myös itse palveluita. Tuottajat solmivat sopimuksen palvelutuotannosta piirien kanssa. Vaativin erikoissairaanhoito siirretään yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaviin "ervapiireihin", jotka terveydenhuoltopiirit omistavat.

Terveydenhuoltopiirit saavat rahoituksensa valtiolta, kunnilta ja vähäisessä määrin asiakasmaksuista. Perusterveydenhuollon asiakasmaksut poistetaan. Piirit vastaavat terveydenhuollon rahoituksesta kattavasti. Rahoitusvastuu koskee perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen, matkakorvausten, sairauspäivärahojen ja lääkekorvausten rahoitusta. Työnantajat ja työntekijät osallistuvat sairauspäivärahojen rahoitukseen.

Päätökset voimavarojen käytöstä tehdään tarpeen, oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden perustalta. Piirien päätöksiä palveluiden määrästä ja niiden tasosta ohjaavat yhteiset valtakunnalliset hoitolinjaukset ja -suositukset, joiden perusperiaatteet hyväksyy eduskunta. Samoin eduskunta päättää piireille ohjattavan valtion tuen määristä edellä mainittujen perusperiaatteiden mukaisesti.

Asukkailla on oikeus vapaasti valita terveyspalveluidensa tuottajat niiden joukosta, jotka ovat tehneet sopimuksen oman alueensa terveyspiirin kanssa. Tämä, toisin kuin terveydenhuoltolain sisältämä "koko valtakunnan valinnanvapaus" parantaa aidosti ihmisten valinnanvapautta.

Päätöksenteosta terveydenhuoltopiireissä vastaavat demokraattisesti valitut luottamuselimet. Päätöksenteon alueellinen läheisyys turvataan. Piirien asukkaiden ja potilaiden vaikutusmahdollisuuksia lisätään erilaisin aidosti vaikuttavin paneelein ja kyselyin.

Tämän jälkeen tuleekin mieleen kysyä, miten tekeillä oleva Itä-Suomen sairaanhoitopiiri (ISER) ja jo melkein valmis Kysteri aiotaan sovittaa hallitusohjelman asettamaan raamiin.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja.