| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Luomua ja lähiruokaa pöytään
Luomu- ja lähiruoka on otettu tällä hallituskaudella maatalouspolitiikan tärkeäksi painopistealueeksi. Lähiruoan edistäminen ei välttämättä vaadi massiivista tukea, vaan kysymys on myös lainsäädännöstä eli siitä, kuinka paljon pystymme poistamaan luomu- ja lähiruuan markkinoille tulon esteitä. Toivottavasti tulevaisuuden avainsanoja ovat tiukan elintarvikelainsäädännön helpottaminen ja valvonnan kohtuullistaminen eli terveen järjen käyttö.
Tarkoituksena ei tietenkään ole heikentää elintarviketurvallisuutta vaan siirtää tuotannon laatua ja turvallisuutta entistä enemmän elintarviketoimijoiden itsensä vastuulle. Se on kestävän kehityksen tie ja lisää kilpailua sekä työpaikkoja alkutuotantoon ja paikalliseen myyntitoimintaan.
Pienteurastamojen lihantarkastusuudistus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka paikallista pienyritystoimintaa ja sen kilpailukykyä vahvistettiin. Eduskunta osoitti 600 000 euroa pienteurastamojen lihantarkastusmaksujen kohtuullistamiseksi, jotta ne olisivat paremmin kilpailukykyisiä suurten teurastamojen kanssa. Tuen säännöt sovitettiin sellaisiksi, että pienyritystoiminnan sijainti ei vaikuttanut maksujen tasoon.
Näin suhteellisen pienellä määrärahalla edistettiin järkevästi lähiruuan tuottamista ja poistettiin etäisyyksistä johtuvaa, kohtuutonta haittaa.
Omat toimenpiteemme ja tahto eivät valitettavasti aina riitä. Meidän on noudatettava Euroopan laajuisia asetuksia. Euroopan Unioni ja euro ovat olleet monessa mielessä positiivinen asia Suomelle, mutta ylivoimaisesti kielteisin piirre liittyy liian tiukkaan sääntelyyn ja kontrolliin asioissa, joissa tarvittaisiin terveen järjen mukaista, kansallista liikkumavaraa. Tästä on rakentavassa mielessä pystyttävä puhumaan.
EU on talousongelmien lisäksi myös demokraattisissa ongelmissa, joista ulospääsy edellyttää yhtenäisen talouslinjan ja vakauden lisäksi kansallisten erityispiirteitten vahvempaa tunnustamista ja joustojen sallimista.
Esimerkkejä kohtuuttomuuksista ei tarvitse kaukaa hakea. Lainsäädäntömme ei salli naudan teurastamista pienteurastamoissa samoilla periaatteilla kuin hirven kohdalla on mahdollista. Esimerkiksi jalkansa nyrjäyttänyttä nautaa ei voida paikallisesti teurastaa myyntiin saakka eikä sitä huolita teuraskyytiinkään. Se on siis lopetettava ja toimitettava Honkajoelle hävitettäväksi.
Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa kuljetetaan jopa miljoonia kiloja vuodessa hyvää naudanlihaa "tuhottavaksi" Etelä-Suomeen. Tämä rekkaralli on kansantaloudellista tuhlausta, vaatii miljoonien tuet ja lisää liikenteen päästöjä.
Kotiteurastus omaan käyttöön on toki vielä mahdollista, mutta sekin edellyttää ensi heinäkuun alussa voimaan tulevan asetuksen mukaan sitä, että nautojen teurasjätteet ja luut on kuljetettava suurimmasta osasta Suomea Honkajoki Oy:lle "tuhottavaksi".
Tämä aiheuttaa sekä viljelijöille että veronmaksajille taas lisäkustannuksia ja on täysin turhaa työtä. Pahinta on se, että komission pakottamalle sivutuoteasetukselle ei löydy minkään näköistä järkevää perustetta, ajatellaanpa sitten tautiriskiä tai maankäyttöä.
Juuri tällainen perustelematon toiminta syö EU:n hyväksyttävyyttä ihmisten keskuudessa ja heikentää paikallisen yrittämisen edellytyksiä. Suomi on syrjäinen, vähäväkinen maa, jossa kuljetuskustannukset ovat kautta linjan merkittävästi suuremmat kuin kilpailijamaissa.
Jos haluamme edistää lähiruokaa ja pienyrittäjyyttä, on meidän vaadittava EU:lta ymmärrystä ja helpotusta niissä asioissa, joissa kansalliset ratkaisut eivät häiritse markkinoiden toimintaa vaan tasoittavat luonnonolosuhteista ja maantieteestä johtuvia haittatekijöitä.
Kirjoittaja on iisalmelainen kansanedustaja (kok.).
|
|
