Huoli lapsiperheistä ja eläkeläisistä

7.5.2011 6:00 Pentti Oinonen

Viime vuosina lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt hälyttävällä vauhdilla.

Tuloerojen kasvu hyvin toimeen tulevien ja huonosti toimeen tulevien välillä alkoi jo 1990-luvun puolivälissä Lipposen hallituksen leikatessa valtion menoja.

Näin jälkikäteen voidaan todeta, että koska leikkaukset ovat jääneet pysyviksi, ovat tulokset olleet sen mukaiset.

Esimerkiksi lapsilisien ja toimeentulotuen yhteen sovittaminen on aiheuttanut sen, että tulonsiirtojen varassa elävien perheiden toimeentulon taso on romahtanut alle kaiken hyväksyttävän tason.

Edellinen ja nykyinen toimitusministeriönä istuva hallitus kehuu tehneensä enemmän kuin monet hallitukset yhteensä.

Onhan se tietysti merkittävää, että hallitus nosti viime töikseen eläkeläisten minimieläkettä sopivasti juuri käytyjen vaalien alla.

Kysyn vaan, miksei sitä nostettu heti silloin, kun asiasta päätettiin pari vuotta sitten.

Ai niin, ne vaalit...

Tai että lapsilisiä nostettiin peräti 40 sentillä.

No vaalituloshan kertoo, mitä mieltä kansa oli moisista korotuksista.

Voisi jopa sanoa että korotus oli samaa luokkaa Tuntematon sotilas-elokuvan kuuluisan kohtauksen kanssa sotilaasta ja hänen silakastaan, jolla elää puoli vuotta.

Tulevan hallituksen on toden teolla tartuttava kotimaisen hädän lievittämiseen.

Olemme jo aivan riittävästi lapioineet muiden euromaiden talousahdinkoon miljardeja euroja lainoilla ja takauksilla.

Ja sitten se kehvelin Portugali. Sinne ollaan syytämässä satoja miljoonia euroja pelastamaan huijaripankkiireja.

Lukijat varmasti muistavat Suomessa olleen 90-luvun laman, jonka seurauksena kymmeniä tuhansia perheitä ja yrityksiä meni konkurssiin, perheitä hajosi, monet eivät jaksaneet elää taloudellisten paineiden alla ja tekivät itsemurhan.

Tulivatko silloin Suomen valtio ja pankit omien kansalaistemme avuksi? Eivät tulleet, konkurssiin vaan.

Nyt kun ketkupankkiirit huutavat apua EU:sta, ollaan käsi ojossa auttamassa heitä.

Kun eräs kansanedustaja Pentti Oinonen kyseli eduskunnassa asiasta näillä perusteilla, oli pääministeri Kiviniemen vastaus, etten ole isänmaallinen (voi pyhä Sylvi).

Lukijoilla onkin nyt pähkäilemistä, kumpi on isänmaallinen, minä joka puolustan Suomen kansaa vai pääministeri, joka puolustaa kavalia ulkomaisia pankkiireja.

Oma kansa ensin.

Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.