Aselain kiristys ei saa haitata metsästyskulttuuria

13.8.2011 6:00 Markku Eestilä

Suomessa metsästys on kautta aikain ollut koko kansan harrastus. Se on puhdasta kansan kulttuuria eikä siitä onneksi ole yritettykään tehdä kallista eliitin harrastusta kuten esimerkiksi Britanniassa.

Metsästysluvista joutuu pääsääntöisesti maksamaan maan omistajille tai metsästysoikeuden vuokraajille, mutta ainakin tähän saakka lupamaksut ovat olleet kohtuullisia. Juuri tämä lupamaksujen kohtuullisuus on mahdollistanut sen, että yli 300 000 suomalaista harrastaa metsästystä.

Metsäisessä Itä- ja Pohjois-Suomessa luonto ja siihen liittyvät harrastusmahdollisuudet ovat niitä harvoja asioita, jotka meillä ovat selvästi paremmin kuin suurissa etelän kaupungeissa. Luonnossa liikkuminen, marjastus ja sienestys sekä metsästys ovat merkittäviä elämisen laatua ja mielekkyyttä edistäviä asioita. Näitä "saavutettuja etuja" meidän kansanedustajien pitää puolustaa.

Metsästyksen luonne on viime vuosina muuttunut terveempään suuntaan. Saaliin lukumäärällä ei enää - onneksi - ole sitä merkitystä kuin ennen.

Tämän päivän metsästäjä on kiinnostunut elämyksistä ja sosiaalisesta yhdessäolosta. Ilmeisesti nämä muuttuneet arvot ja lisääntyvä koiraharrastus ovat innostaneet entistä enemmän myös naisia metsästämään.

Entäs nuorisotyö? Metsästysseurojen konkarit ikääntyvät ja nuorten metsästysinnokkuus on ollut laskussa viimeisen 20 vuoden ajan. Tämä on sääli, sillä tietokoneiden valloittamassa maailmassa nuoria pitäisi ohjata ja kannustaa sellaisten harrastusten pariin, jossa keskeisenä osana on ulkona oleminen ja liikkuminen.

Kesäkuun alussa voimaan tullut aselaki on saanut metsästäjiltä ja asealan ammattilaisilta vahvaa kritiikkiä osakseen. Lakiuudistus vaikutti metsästyksen puolella ennen kaikkea loukku- ja luolapyynnissä käytettävien käsiaseiden lupiin sekä nuoriin metsästyksen harrastajiin ikärajojen nousemisen myötä.

Käsiaseluvan ikäraja nousi kahteenkymmeneen vuoteen ja muiden kuin käsiaseiden osalta hankkimis- ja hallussapitolupien ikärajat nousivat 18 vuoteen. Tämän lisäksi hakijat joutuvat soveltuvuustestiin.

Onneksi laissa kuitenkin turvattiin nuorten mahdollisuus niin sanottuun rinnakkaislupaan, jonka ansiosta he pääsevät harrastamaan metsästystä valvovien silmien alla jo 15-vuotiaana.

Norjan tapahtumien traagisuutta ei voida vähätellä missään määrin, mutta syyt jotka johtivat tapahtumiin tuskin löytyvät yksittäisestä laista. Sen vuoksi juuri voimaan tulleen aselain kiristämisvaatimukset johtavien poliitikkojen taholta ovat huonosti harkittuja ja herättävät enemmänkin epäluottamusta.

Poliitikkojen keskeinen tehtävä on suomalaisen elämänmuodon ja kulttuurin puolustaminen. Jos me jokaisen murhenäytelmän tai onnettomuuden jälkeen kiristämme lainsäädäntöä tavalla, joka käytännössä hankaloittaa tavallisten ihmisten elämää tai harrastuksia, niin eikö kohde silloin ole väärä.

Asia on myös periaatteellisesti tärkeä: kenellekään ei pidä missään olosuhteissa antaa sellaista kuvaa, että silmittömällä väkivallalla saa tavoitteitaan läpi ja pääsee vaikuttamaan.

Norjan murhenäytelmän ja Britannian nuorisomellakoiden syyt ovat syvällä yhteiskunnallisessa muutoksessa. Erityisen tärkeää olisikin nyt kiinnittää huomiota nuorten työllistämiseen ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Hallitusohjelmaan kirjattu nuorten yhteiskuntatakuu on erittäin tärkeä asia. Takuulla on tarkoitus varmistaa, että viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työnhaun alkamisesta nuorelle tarjotaan palvelu tai toimenpide, jolla parannetaan hänen mahdollisuuksiaan selviytyä työmarkkinoilla tai löytää pysyvä työpaikka.

Työn ja mielekkäiden harrastusten merkitys on aina ylikäymätön.

Kirjoittaja on Kokoomuksen iisalmelainen kansanedustaja.