Syrjäytymiseen on pakko puuttua

A A
3.2.2012 08:53

Nuorten syrjäytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka saa aivan liian vähän huomiota päätöksenteossa, sen kaikissa portaissa valtakunnan huipulta aina kuntiin asti. Asiasta toki puhutaan, mutta vaikuttavat teot ovat vähäisiä.

Syrjäytymisen kierteen katkaisu vaatii laajamittaista ja periksiantamatonta työtä, johon yhteiskunnalla ei tunnu riittävän valmiuksia eikä kunnolliseen arvokeskusteluun ole rohkeutta. Keskustelun pääpaino on vieläkin ongelmien jälkihoidossa eikä ennaltaehkäisyssä.

Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) yhdessä Tilastokeskuksen kanssa tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan syrjäytyneitä 15-29-vuotiaita nuoria oli vuonna 2010 yhteensä noin 51 300. Sellaisia nuoria, jotka ovat työvoimatilastojen ulkopuolella, oli noin 32 500. Tutkimuksessa todetaan, että kukaan ei tarkkaan tiedä, keitä he ovat ja mitä he tekevät.

Tämän tutkimustuloksen pitäisi soittaa hälytyskelloja - varsinkin, kun tämä joukko ei ole vähenemään päin. Kysymys ei ole yksin siitä, että pelkän peruskoulun käyneiden kolmekymppisten on vaikea saada työtä, vaan huomiota on kiinnitettävä myös siihen, miksi opiskelu ei maistu ja työura ei siinnä mielessä siinä vaiheessa, kun peruskoulussa tehdään tulevaisuuden valintoja.

Siinä vaiheessa tarvitaan keinoja ja toimintamalleja, jotta jokainen löytäisi mielekkään vaihtoehdon jatkokoulutukseen ja sitä kautta työmarkkinoille. Nuoret tarvitsevat rohkaisua ja tukea oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja siihen on löydettävä tehokkaita keinoja.

Turvallinen ja tasapainoinen koti, joka tukee lapsiaan oikealla tavalla, antaa elämään sellaiset eväät, joita ei muuten voi saada. Yhteiskunta ei pysty korvaamaan kodin ja vanhempien antamaa tukea. Valitettavasti läheskään kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta kasvaa kodissa, jossa tuetaan ja välitetään ja joissa arki sujuu selkeiden elämänarvojen mukaan. Tästä syystä myös perheet tarvitsevat enemmän huomiota päätöksenteossa.

Syrjäytymiseen on pakko puuttua, sillä muuten pommi räjähtää käsiin.