| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Maan tapa on perattava
Keskustelu vaalirahoituksesta ei ota laantuakseen. Viikolla myrskyn silmään nousi taas pääministeri Matti Vanhanen, kun tuli ilmi, että Keskusrikospoliisi selvittää, tulisiko tapaus Vanhasesta aloittaa esitutkinta. Kysymys on siitä, oliko pääministeri jäävi käsitellessään hallituksen istunnossa Raha-automaattiyhdistysten tukien jakamista mm. Nuorisosäätiölle. Nuorisosäätiö puolestaan tuki Vanhasen vaalikampanjaa.
Vanhanen itse katsoo, ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Päin vastoin hän sanoo selvittäneensä, ettei hänen aikaisempi puheenjohtajuutensa säätiössä tee hänestä jääviä. Se, että rahaa jaettiin säätiölle joka jakoi sitä edelleen mm. eduskuntavaaliehdokas Vanhaselle, kuuluu hänen mielestään yleisesti hyväksyttyyn maan tapaan.
On helppo uskoa, että Vanhanen on toiminut hyvässä uskossa eikä tahallaan ole rikkonut lakia ja syyllistynyt jääviyteen. Toisaalta yhtä lailla on syytä ymmärtää, että kysymys ei ole vain "etelän median" Vanhas-jahdista.
Meistä tavallisista ihmisistä saattaa jo tuntua siltä, että vaalirahakohu on noussut elämää suuremmaksi asiaksi tilanteessa, jossa Suomessa on totisesti suurempiakin ongelmia kuin se, kuka ja paljonko maksoi vaalitukea kenellekin. Ja totta onkin, että tällaiset kohut sysäävät julkisuudessa pienemmälle huomiolle ihmisten oikeat ja todelliset vaikeudet, kuten talouslaman, työttömyyden, nuorten pahoinvoinnin ja monet muut tärkeät asiat.
Mutta vaikka meitä kyllästyttääkin moinen kohu on silti erittäin tärkeää, että nämä poliittisten päättäjiemme taloudelliset kytkökset, kaikessa hiljaisuudessa syntyneet maan tavat ja muut vääristymät pengotaan nyt perin pohjin. Me Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että elämme rikkeettömässä demokratiassa, jossa lahjonta ja korruptio ovat tuntemattomia ja jossa sen paremmin päättäjiä kuin virkamiehiäkään ei voi ostaa. Juuri tämän uskottavuuden vuoksi nämä sinänsä pienet mutta periaatteellisesti todella suuret asiat ovat tärkeitä. Johti se sitten mihin lopputulokseen tahansa, jutut on tutkittava ja sitten, tarvittaessa, hutkittava. Vain siten syntyy sellainen maan tapa, jonka luulimme meillä jo olevan.
|
|
