| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Liisalan silta vaati väännön
Sorsakoskelaisten kelpasi pistää perjantai-iltana tanssiksi, kun pitkän ja vaikean väännön tuloksena toteutuneen Liisalan sillan vihkiäisiä päästiin viimeinkin juhlimaan. Sillan uusiminen oli tapaus, johon moni menetti välillä uskonsakin. Sorsakoskelaisten toiveisiin vastattiin, kun Leppävirran kunta päätti joulukuussa 2008 sillan toteutumisesta.
Vanha Savo-Karjalan tiepiiri teki 1962 valmistuneen entisen sillan kuntokartoituksen vuonna 2002. Silloin silta todettiin jopa vaaralliseksi liikenteelle ja uuden sillan rakentaminen korjausta taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi.
Siltahanketta viivästytti aluksi epäselvyys omistussuhteista ja vääntöä käytiin siitä, rakennetaanko uutta vai remontoidaanko vanhaa ja onko silta painorajoitettu vai ei. Kunta ajoi 24-tonnista siltaa, tiekunta 60-tonnista ja moni päättäjistä oli sitä mieltä, että Marttilan puolen asukkaiden sopii kiertää kapeaa, mutkaista ja mäkistä Konninmäentietä. Marttila näytti jäävän mottiin raskaalta liikenteeltä.
Siltahanke kehkeytyi leppävirtalaisessa kunnallispolitiikassa kiistakapulaksi ja arvovaltakysymykseksi ja tulehdutti henkilösuhteitakin. Liisalan sillan ansioista pääpuolue Keskusta menetti kannatustaan ja Leppävirralle syntyi Perussuomalaisten ryhmä.
Liisalan siltahanke osoittaa, miten tiukassa alemman tieverkon investoinnit ovat. Vähille määrätahoille riittää jakajia, kun Itä-Suomen isotkaan hankkeet eivät tahdo mahtua valtion investointiohjelmiin. Rahoitus on kiven alla. Yksityisteiden avustuksessa on päästy puuhuoltorahojen turvin kohtuutasolle, mutta eri asia on, kuinka kauan on lisärahaa luvassa.
Liisalan silta kuuluu Leppävirran kunnalle. Päätös sen korjaamisesta on osoitus siitä, että sorsakoskelaisten tarpeet on huomattu. Vaikkakaan vanha teollisuustaajama ei ole asukasmäärältään ja palveluiltaan likimainkaan sillä tasolla mitä se joskus oli, on se silti tärkeä osa Leppävirtaa ja sen infrasta on huolehdittava.
|
|
