Karhukanta aisoihin

A A
8.9.2010 9:53

Kuiva kesä on ajanut pihoihin sellaisia luontokappaleita, joita ei asutuksen lähelle juuri kaivattaisi. Esimerkiksi kyitä on liikkunut pitkin kesää yhä tiiviimmin ihmisten ilmoilla. Kyykin on vaarallinen varsinkin pikkulapsille, mutta suurpetojen kanssa saa jokainen olla varuillaan.

Karhujen liikkeistä on havaintoja viime aikoina tavallista tiheämmin. Ihmisen ja karhun kohtaaminen luonnossa ja jopa melkoisen lähellä ympärivuotista asutusta on yhä yleisempi sattumus. Näissä tapauksissa ei kohtaaminen ole aina jäänyt pelkäksi näköhavainnoksi, vaan peto on noussut puolustuskannalle.

Karhu on suomalaisille myyttinen eläin. Pelätty ja kunnioitettu metsän kuningas on suurpedoistamme suurin. Uhanalaisesta ja vainotusta eläimestä on tullut suojelun myötä yleisempi. Luonnostaan uteliaana eläin ei kammoa asutuksen tai liikenteen läheisyyttä.

Ongelmia alkaa tulla, kun karhu tottuu ihmiseen ja liikkuu pihapiireissä yhä rohkeammin ja tottuneemmin. Kyse on aina arvaamattomasta luontokappaleesta.

Keski-Savon vahvin karhukanta on Rantasalmen ja Joroisten suunnalla. Karhuhavaintoja tehdään viikoittain. Suurempia ikävyyksiä eivät mesikämmenet vielä ole aiheuttaneet, mutta riskit ovat olemassa. On vain ajan kysymys, milloin karhu joutuu tilanteeseen, jossa se tuntee itsensä uhatuksi. Silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ihminen jää siinä nujakassa aina toiseksi.

Karhujen kaatokiintiötä sietäisi paikoin korottaakin. Esimerkiksi Etelä-Savon metsissä liikkuu reilusti toistasataa karhua ja kanta on kasvamaan päin. Kaatolupia heltiää alueen itäosiin muutama vuodessa. Suurempikin määrä olisi perusteltu, sillä maan karhukanta Suomessa on viime vuosikymmeninä selvästi vahvistunut, eikä mitään uhkaa sukupuuttoon kuolemisesta enää ole.

Karhu kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta ei ihmisasutuksen välittömään läheisyyteen. Petokanta on syytä pitää aisoissa. Vähintä mitä voidaan tehdä, on poistaa nopeasti kaikki ihmiseen tottuneet häirikköpedot, mutta muutoinkin olisi karhuseutujen asukkaiden näkemykset otettava nykyistä paremmin huomioon, kun petokantojen sopivaa määrää puntaroidaan.