| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Vanhukset vankilaan!
Kuten hyvin tiedämme, yhteiskuntaamme eteenpäin vievät innovaatiot syntyvät useimmiten siellä, minne kansakuntamme korkein järki on tehnyt keskittymän. Yliopistokaupungit ovat sellaisia paikkoja, niissä pesäänsä pitävät konsulttitoimistot lähettelevät paikallisia oloja täysin tuntemattomia ja isopalkkioisia lähettiläitään neuvomaan meille tietämättömille poloisille oikeat ratkaisut kuntien yhteistyöstä, koulujen lakkauttamisista, katujen puhtaanapidosta ja vanhusten hoidosta.
Itse asiassa en ole ollenkaan oikea henkilö virnuilemaan konsulteille, sillä eläkkeelle jäätyäni olin itsekin vähällä luiskahtaa yhdenlaiseksi konsultiksi. Onnekseni kävi niin kuin kävi ja voin edelleenkin omaa peilikuvaani häpeilemättä katsella.
Mutta myönnettävä on, että joskus yliopistokaupungeissa todella välähtää. Näin tapahtui ainakin muutama aika sitten, kun sain Nokian viisastuttamasta Oulusta puhelinsoiton. Soittaja kertoi, että jossakin oululaisessa lehdessä muuan kirjoittaja oli tehnyt käänteentekevän ehdotuksen vanhuksien hoidon järjestämisestä.
Kirjoittaja oli ehdottanut, että vanhukset sijoitettaisiin vankiloihin. Siellä he saisivat parhaan mahdollisen hoidon ja turvan. Ajatelkaapa: tunnin välein joku kävisi katsomassa, hoitohenkilökunnasta kun ei olisi pulaa. Vanhus saisi oman yksityisen sopen asuttavakseen, olisi säännölliset lämpimät ruuat, kahvit ja iltateet.
Etuihin kuuluisi tietenkin myös televisio ja tietokone, siivous, puhtaanapito, ja aina puhtaat alusvaatteetkin. Kerran päivässä vanhusta ulkoilutettaisiin, hänellä olisi käytössään kuntosali ja kirjasto. Ja tietenkin ainakin kerran viikossa hyvälöylyinen sauna.
Ohjatun vapaa-ajan palveluissa löytyisi vaihtoehtoja vaativimmankin asiakkaan makuun. Myös mielialoihin vaikuttavien aineiden saatavuuden kerrotaan vankiloissa olevan taattu.
Ja mikä parasta, vankilaan sijoitettu vanhus ei jäisi passiiviseksi punkkaan makaajaksi. Hänet kuntoutettaisiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin priimakuntoon. Ja kaiken kruunaisi kotoutus, joka on vankiloissa erinomaisesti järjestetty.
Vankilasta kotoutettu vanhus ei unohtuisi suttuiseen yksiöönsä odottamaan kylmettynyttä päivittäistä ruoka- ja kahviannostaan, vaan hänen toimiaan valvottaisiin tarkkaan. Valtakunnan parhaat sosiologit, psykologit ja kaikenmaailman terapeutit seuraisivat pikkutarkasti, että kaikki menee varmasti niin kuin linnassa sovittiin.
Ja jos kotouttaminen ei onnistuisi toivotulla tavalla, voitaisiin vanhus vaivattomasti palauttaa vankilaan.
Vanhuksen vankilasta saama hoito ja palvelukset eivät tietenkään maksaisi hänelle itselleen lotin lotia. Hoitoaikana kertyneet säästöt helpottaisivat uuden iloisemman elämän aloittamista huolettoman vankilaelämän jälkeen. Ja kun rahasta puhutaan, niin pitää muistaa, että vanhusten vankilaan sijoittaminen olisi myös perillisten etu, sillä ainakaan linnassa olon aikana eivät hulttiojälkeläiset pääsisi huijaamaan vanhusten rahoja karamellipeleihinsä ja juopotteluihinsa.
Vaikka idea on hyvä ja kaikin tavoin innostava, ei siitä taida olla toteutettavaksi, sillä vanhukset eivät vankiloihin ihan helpolla pääse. Luulisi homman olevan helposti järjestettävissä nyt, kun nykyiset vankila-asukit ollaan päästämässä vapauteen seurantapannat nilkoissaan. Jos kerran menettely toiminut hyvin villieläimien seurannassa, niin miksikäs ei myös vankien.
Poliittisen opposition pitäisi vain terävöityä asiassa ja panna Soini ja Pekkarinen haukkumaan hallitusta asian hoitamattomuudesta.
Mutta valitettavasti näyttää siltä, että emme hevin pääse vankilan turvaan vanhuuttamme viettämään. On siis vain odotettava nöyränä siinä toivossa, että loppu tulisi nopeasti ja että hautausurakoitsija hoitaisi hommansa ilman, että välikädet vuosikausia kääntelisivät haurastuvaa vanhusta määrärahojen niukkuudessa kituvissa hoitolaitoksissa.
Ikään kuin pitkäaikainen kärsimys ja piina jotenkin kirkastaisi eletyn elämän.
Kirjoittaja on varkautelainen paluumuuttaja.
|
|
