Marjasyksystä marraskuuhun

A A
14.12.2011 9:53 Helka Haukka

Kesämökkikausi kukkineen ja perhosineen on poissa. Samoin kesämökin yhdeksän ampiaispesää. Suurimmista osista asioita on iloittu, ja ampiaisten kanssa tultu toimeen. Kesän perään jumalainen marjasyksy. Mustikkaa, vattua ja puolukkaa. Vatut kylläkin kypsyivät jo loppukesällä. Eivät odotelleet syksyä. Jos joltakin puuttuu pakasteesta marjat, sitä saattaisi kutsua saamattomuudeksi.

Marjastaminen ja sienestäminen on lepoa ihmismielelle. Varsinkin jos kerää käsin. Kaikessa rauhassa, metsää kuunnellen ja marjan viileyden kämmeneen tallentaen. Mutta yhtä tärkeää kuin marjastaminen, on myös marjastuskahvit - ja eväät. On oltava mieluusti makkaravoileivät, epätervettä hyvää pullaa ja tietenkin vettä riittävästi.

Jos käytän mittarina Mauri Mäyräkoiran uskollisuutta kahvin ja eväiden odotuksesta, valintani ruokien suhteen on osunut nappiin. Kiinnostunut ruokailusta oli myös korppi. En tiedä näkikö, vai haistoiko se kahvin ja pullan, mutta omalla kielellään se kraakkui kiinnostuksensa. Juttelimme. Meistä tuli oikein tutut.

Se tuli myös päivä päivältä lähemmäksi kahvipaikkaa. Jos kesä olisi jatkunut, olisimme varmaan muuttaneet yhteen.

Tietenkin kahvitauolla voi lukea muutaman sivun dekkaria ja lepuuttaa selkää. Hyötyäkin dekkarin lukemisesta on. Kun lähtee uudelleen marjikkoon, katselee ympärilleen ja miettii: Onkohan karhuja näkynyt? Kolistelee ämpäreitä ja panee lauluksi.

Hirvikärpäsiä oli edellistä kesää vähemmän. Mutta harmien summa lienee vakio, joten tänä kesänä häiriköksi muodostui eurokriisiuutiset. Aivan kuin kriisissä ei olisi ollut tarpeeksi, lähes jokaisessa uutisessa esiintyi hirvikärpästä pahempi häirikkö "euromaanikko Timo Soini" menneisyyden mielipiteineen. Minun ei olisi tarvinnut avata autoradiota metsän keskellä. Ei olisi tarvinnut kuunnella uutisia, eikä "ajantasaa."

Mutta minä avasin. Minä kuuntelin. Olin harmissani, jopa peloissani. En oikeastaan itseni puolesta, mutta työikäisiä, ja heidän työpaikkojaan ajattelin.

Miten maailma makaakin; kuukaudet vaihtuvat niin kuin ennenkin, päivät lyhenevät ja illat pimenevät. On pikimustaa. On marraskuu.

Muistanko milloin marraskuussa olisi kukkinut lupiini? En muista. Viisi tumman violettia kukkaa, vaaleanpunaisen huvimajan kulmalla. Minä näin ne niin selvästi. Se oli maalaus kesästä, keskellä syksyä.

Marraskuu. Maa vihreä ja vielä suppilovahveroita sammalikossa. Piilossa ihmissilmältä. Löytäminen työlästä. Istun kannolle ja lämmitän itseäni kuumalla mehulla. Muistelen kahvihetkeä ystävien kanssa tällä samalla paikalla. Tapasimme marjastuksen merkeissä. Jaoimme pullat ja joimme kahvit samasta termospullon mukista.

Aurinko paistoi. Tänään yksi meistä on poissa. Jättänyt nämä marjamaat. Siihen syyspäivään voimme palata vain muistoissa.

Katson aukkoa metsän reunassa. Aamu-usva on kuin hopeinen kangas, joka kiinnittyy aukon reunoihin. Usvan takaa aurinko rimpuilee ylöspäin. Punastuttaa taivaan. Minä olen toiveikas. Vaalenevassa aamussa näen jo ensi kevään - ja kesän merkit.

Kirjoittaja on varkautelainen kulttuurinharrastaja ja eläkkeellä oleva yrittäjä.