Klassikoksi pikavauhdilla

Nopeaa on nykyinen elämänmeno. Mikään ei hätkäytä tai häikäise, päinvastoin kai katsellaan vaivautuneina muualle, jos taloudesta puhuttaessa summat eivät kymmeniin miljardeihin ylläkään.

Malliesimerkkinä nykyajan voimakkaasta eteenpäinmenosta ja kehityksestä kai voi pitää vaikkapa sitäkin, että kun Jokerit ja HIFK pelasivat viime talvena jääkiekon liigaottelunsa ulkokentällä Stadionilla, ottelu nimettiin heti kertalaakilla talviklassikoksi. Jatkoa seuraa tulevan helmikuun alussa.

Siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, jos klassillisuus vedetään mukaan urheiluunkin, vaikka se tietosanakirjan määritelmien mukaan on kehittynyt Kreikan ja Rooman kulttuuriin kuuluvana tai sitä koskevana ja on mallikelpoinen, täysipitoinen, se mikä makusuuntien vaihtelusta riippumatta kuuluu parhaaseen ja yleisesti tunnustettuun taiteen, kirjallisuuden, tieteen tai musiikin alalla.

Mutta on sanakirjan samassa kappaleessa olevan esittelyn mukaan "joskus myös eriskummallinen, naurettava".

Saattaa tosikkona ajatellen jäähallipelin vieminen ulkoilmaan arvaamattomien säiden armoille eriskummalliselta tuntuakin. Naurettavalta se tuntuu muutaman vuosikymmenen takaisia aikoja muistellessa, jolloin ympäri maata - Varkaus mukaan lukien - pyrittiin voimakkaasti parantamaan olosuhteita jäähalleja ja muitakin urheilupaikkoja rakentamalla. Toiminta olikin tuloksellista ja niinpä halleja on kymmenittäin. Eri asia sitten se, että käyttö ja ylläpito on huimaavan kallista ja tosiasia sekin, ettei kaikilla paikkakunnilla ole pystytty urheilullisesti aina samalle tasolle kuin aikoinaan vaatimattomimmissa oloissa.

Stadikan ulkoilmapeli on puhdasta bisnestä. Suomi taitaa olla kuin NHL:n toiminnan kloonimainen etäispääte: sieltä omitaan kaikki mahdolliset uutuudet. Sieltähän se saatiin malli talviklassikkoonkin. Puuttuu vain Tuntemattoman sotilaan Lahtisen toteamus, että "tietysti meidän nilkit painaa perässä". Ei ole tietenkään vähättelyä talviklassikon kloonaus, siksi tuottoisa se nähtävästi täälläkin oli ja raha on tarpeen kaikille.

Näköjään myös NHL:n joukkueille: melkoinen tulonsiirto rapakon taakse on tainnut olla tosiasia, kun parina syksynä ovat käyneet avaamassa sarjakautensa Helsingissä jos kohta vaivanpalkkaa ovat saaneet myös järjestelyistä vastaavat suomalaiset jääkiekkotahot.

Mitähän muut kiekkoliigan joukkueet talviklassikosta ajattelevat? HIFK ja Jokerit käärivät Stadionin peleistä hyvät rahat ja tietysti varakkuus näkyy vaikkapa joukkuetta muodostettaessa. Seuraavatko Tappara ja Ilves esimerkkiä ja jäädyttävät kaukalon Ratinaan tai TPS houkuttelee klassikkoon Kupittaalle Lukon tai Ässät?

Mutta sallitaanko ihmettelyä sen suhteen, että aluksi hankkeelle vastahakoinen Stadion-säätiö myöntyi yllättävän helposti siihen, että kiekkokaukalo jäädytetään stadionin nurmelle myös nyt, ja jos jääpolte pilaa nurmen, niin mitäpä siitä. Nurmi pitäisi kuulemma uusia joka tapauksessa ja näin tehdäänkin. Tietenkään sen uusimisessa ei ole kyse miljardimääristä, mutta saattaa jonkin pitempiaikaisen liikuntapaikan rakennushankkeen määräraha-anomuksen ruksattuna takaisin saaneen mielessä liikkua monenkin tasoisia ajatuksia. Tosin taitavat jääkiekkotahotkin olla mukana nurmen uusimiskustannuksissa.

Suomen edustusjalkapalloilijat tässä talviklassikkojutussa taitavat olla se väheksytyin osapuoli. Stadion on ollut jalkapallomaajoukkueen kotikenttä olympiapelejä myöten, mutta kuokkavieraaksi taitavat itsensä tuntea. Ehkäpä omankin väen taholta: eipä ole ainakaan kovin näkyvästi Palloliiton puheenjohtaja ottanut kantaa Stadionin kenttäasiassa puoleen tai toiseen.

Jos ei muuten, niin tunnetusti tarkasta julkisuuden taloudenpidosta huolehtivana hän voisi kai ihmetellä, mistä niin nopeasti nurmen uusimispäätös ja ennen kaikkea rahojen löytyminen syntyi.

Tietyllä tavalla kai tavallinen pikkuihminen voi olla nyt iloinen ja toiveikas: mikä hätä ja taantuma tässä uhkaa, kun varoja löytyy kuin sormia napsauttamalla. Kaitpa tässä varojenkin käytössä voi ottaa käyttöön tutun määritteen, sillä kautta aikojen julkisia varoja on irronnut klassilliseen tapaan tarvittaessa herkimmin sopivammille kuin tarpeellisimmille kohteille.

Toivottavasti ensi keväänä uusi nurmi ehtii juurtua ennen nuorentuneen jalisjengin otteluja kesäkuussa. Myöhemmin kesällä nurmi on kylläkin taas kovilla, kun yleisurheilun EM-kisoissa moukarit, kiekot ja keihäät möyhivät viheriön pintaa. Onneksi on kuitenkin aikaa kohentua ennen seuraavan talven klassikko-ottelua ja ehkäpä silloin voisi ulkoilmapelaajilta odotella vaikkapa ehdotusta Stadionin kattamisesta. Jos nimittäin sattuisi ensi helmikuussa olemaan kovat pakkaset tai lumi- ja räntäpyryt.

Onhan klassikkourheilun rintamalla toki paljon muitakin hyvien tapahtumien järjestämismahdollisuuksia, jos entisiin aikoihin halutaan palata. Missä repäistään ensimmäiseksi urheilukentiltä tartan- ja mondoradat rullalle ja järjestetään juoksut ja hypyt vanhalle kunnon savi- tai hiilimurskalle? Tai hylätään nykyisten pesäpallokenttien pinnat, jätetään hiihtoreittien koneellinen latujen teko ja palataan suksimiesten tekemille reiteille.

Haluaisivatko Kämärillä tekojääradalla harjoittelevat ja pelaavat jääpalloilijat ne ajat takaisin, jolloin oli jokasyksyinen hermoja rassaava vaihe pystytäänkö jäädyttämään, sulaako valmistumassa oleva jää uudestaan, kuinka pitkälle kautta riittää talvella?

Taitaa se Pienessä tietosanakirjassa oleva määritelmä klassillisuudesta pitävän paikkansa siltäkin osalta, että se on joskus eriskummallinen ja naurettava.

Kirjoittaja on Warkauden Lehden eläkkeellä oleva urheilutoimittaja.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious