Ihmisen kokoisia päätöksiä

A A
10.1.2012 09:30 Mikko Keinonen

Heinäveden kunnanvaltuuston talousarviokokous oli poikkeuksellisen värikäs. Ensin alle kouluikäisten lasten kotihoidon kuntalisästä äänestettiin ja kokouksen lopuksi kunnanhallituksen puheenjohtaja Auvo Gustafsson jätti yllättäen eronpyynnön ja erosi samalla kaikista kunnallisista luottamustehtävistään.

Auvon ero herätti ymmärrettävästi keskustelua kokouksen jälkeen. Moni oli tyrmistynyt ja pahoillaan, mutta varsin paljon kuului kriittisiä kommentteja, joiden mukaan lähtö vain vuotta ennen seuraavia vaaleja on äänestäjien pettämistä.

On tietysti totta, että keskeisen toimijan yllättävä lähtö aiheuttaa kunnassa paljon ylimääräistä päänvaivaa. Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että kunnallispoliitikkokin on ihminen, vaikka hän olisi ääniharava ja kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Ennen eroilmoitustaan Auvo Gustafsson piti puheen, jossa hän viittasi kielteiseen palautteeseen ja varjohallituksiin. Lähtösanoista kuulsi pettymys ja ärtymys, mutta päällimmäinen vaikutelma oli ilmiselvä uupumus.

On selvää, että kunnan johtavana poliitikkona saa sietää sekä asiallista että asiatonta kritiikkiä. Politiikan arkeen kuuluvat myös erilaiset vastavoimat ja klikit. Jos niitä ei kestä, ei kannata edes pyrkiä johtaville paikoille.

Selkeä väsyminen on kuitenkin eri asia. Kun kuuntelin Auvon puhetta, tunnistin siitä selvästi saman sisäisen kamppailun, jota itse kävin vuosi sitten, kun liian pitkään jatkunut yliyrittäminen kostautui syvänä uupumuksena. Kun mieli ja keho huusivat yhteen ääneen lepoa, tuntui vähän aikaa järjettömältä uhrata aikaa ja voimia yhteisiin asioihin, kun omistakaan ei oikein jaksanut pitää huolta.

En tiedä tarkemmin Auvon ratkaisun taustoja, mutta se on selvää, että pitkää kunnallispoliittista ei pistetä pakettiin hetken mielijohteesta. Kokenut tekijä tuntee rajansa, ja jos venyttää tekemisiään liikaa yli voimien, ei lopulta palvele omaa eikä yhteistä etua.

Politiikan historia on täynnä niitä, jotka ovat jääneet vallan kahvaan vanhasta tottumuksesta tajuamatta, että ote pikku hiljaa lipsuu. Siksi on miehen teko kuunnella itseään ja tehdä tarvittavat ratkaisut silläkin uhalla, että perään räkytetään.

Ennen Auvo Gustafssonin eroa keskustelua herätti lasten kotihoidon kuntalisä. Heinäveden kunta nimittäin maksoi viime vuonna 150 euron kuntalisää vanhemmille, jotka hoitavat alle kouluikäistä lastaan kotona. Kunnanhallitus esitti tämän vuoden talousarvioon kuntalisän lakkauttamista ja sille budjetoidun 95 000 euron poistamista.

Kristillisten Sirpa Mikkonen esitti kuntalisän palauttamista talousarvioon, ja muutosesitys johti pitkälliseen keskusteluun, jossa näytti olevan syvä raja pienten lasten vanhempien ja lapsensa jo maailmalle lähettäneiden välillä.

Lopulta kuntalisän lakkautus kumottiin, mutta sen tilalle tuli nahkapäätös, jonka mukaan kuntalisäkokeilua jatketaan puoli vuotta ja sinä aikana sivistyslautakunta osoittaa sitä varten 47 500 euron rakenteelliset säästöt.

Kuntalisän pelastuminen oli voitto, sillä kunta tarvitsee lapsiperheitä. On kuitenkin imagotappio, että asiasta jouduttiin äänestämään. Summa on periaatteessa iso, mutta on hämmästyttävää, kuinka vähän vaakakupissa painoi, että kotona hoidettu lapsi on kunnalle huomattavasti halvempi kuin kunnan päivähoitoon tuotu.

Kuntalisä maksaa kunnalle 1800 euroa vuodessa lasta kohti, mutta kunnan päivähoidon kulut per lapsi ovat noin 11 000 euroa.

Kuntalisää oli budjetoitu noin viidellekymmenelle lapselle, mikä toteutuessaan voisi tuoda jopa 450 000 euron teoreettisen säästön. Todellinen summa on tietenkin pienempi, koska suurin osa kuluista tulee päivähoitajien palkoista, eikä virkoja voi lakkauttaa lyhytaikaisten vaihteluiden perusteella. Joka tapauksessa huomattavaa säästöä olisi lupa odottaa, jos systeemi jatkuisi muutaman vuoden.

Harmi vain, ettei valtuustolla riitä rohkeutta katsoa taloutta yli vaalikauden.

Kun kuntalisä pelastui, jäljelle jäi pelko, että hinta on sivistystoimelle liian kova. Sivistyslautakunnalta vaaditaan nyt kuntalisän verran säästöjä kesään mennessä, ja kun lakisääteisistä toimista ei voi karsia, tulilinjalla ovat vapaaehtoiset toiminnat, kuten Soisalo-opiston kurssit ja nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimen kulut.

Tämänkin tietäen kuntalisän puolesta kannatti taistella. Nyt vain alkaa taistelu, jotta sivistystoimen halvat, mutta arvokkaat vapaaehtoiset toiminnat säilyvät. Heinävesi on tehnyt merkittävän kädenojennuksen sivistykselle ja hyvinvoinnille rakennuttamalla kaksi uutta koulua ja uuden hoitokodin. Nyt testataan, kantavatko pehmeät arvot sisältöihin asti vai tekeekö kunta yleistä typerää tapaa eli satsaa vain seiniin.

Kirjoittaja on heinäveteläinen kulttuurialan yrittäjä ja kunnanvaltuutettu (sit.).