Hirttosilmukka kiristyi

A A
11.1.2012 09:24 Päivi Korpivaara

Keskiviikko 11. tammikuuta 2006 on päivämäärä, jonka harva muistaa, mutta itselle se on syöpynyt tajunnan syövereihin. Silloin alkoi ns. löysässä hirressä roikkuminen. Tuona päivänä Savon Sanomat julkaisi etusivullaan puolen sivun uutisen, että Savonia-ammattikorkeakoulun Varkauden tekniikan aloituspaikat aiotaan leikata 50:een.

Kevään kohu ja yksikön olemassaoloon kohdistuneet keskustelut tietysti myös romahduttivat hakijamäärät. Sen jälkeen en muista aikaa, että silmukka kaulassa olisi hellittänyt otettaan.

Aina kun on luullut, että hirttosilmukka helpottaisi, niin on tullut uusi kiskaisu. Maanantaina 10. syyskuuta 2007 oli amk:n avajaiset. Lehdistö tiedotti, että rehtori on ilmoittanut keväällä toiminnan loppuvan, jos hakutulokset eivät ole toivottuja. Uutisointi ei ainakaan parantanut vetovoimaisuutta ja lisännyt hakijoita, jos sillä odotettiin olevan sen suuntainen vaikutus.

Varkaudessa on muitakin, jotka tietävät, mitä on roikkua löysässä hirressä. Olen nähnyt lähipiirissäni, miten silmukasta poispääsy oli kuin raskas taakka olisi nostettu harteilta, valtava energiamäärä tuli taas elämään ja miten pilke palasi silmäkulmaan.

Uskomatonta, minkä energian ja innovatiivisuuden yritykset menettävät, kun henkilöstö laitetaan elämään epävarmuudessa. Ei ole selvää suuntaa, vaan aina ja koska vain voi tulla yllättäen ilmoitus lopettamispäätöksestä. Se syö ihmistä. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää Jouko Karvisen innovaatiopalkintoa.

Raskasta on myös se syyllistäminen, joka ainakin epäsuorasti tällaisissa tilanteissa kohdistuu henkilökuntaan. Olipa sitten kyseessä yritys tai julkisyhteisö. Ei olla kannattavia, ei olla myyviä, ei olla vetovoimaisia ja mikä se perustelu aina sitten onkin.

Tosiasia kuitenkin on, että perusduunari, jollainen opettajakin on, ei pysty asioihin vaikuttamaan mitenkään.

Esikoiseni kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi. Meillä kävi runsaasti abeja hyppytuntien aikana kahvilla, koska asuimme niin lähellä koulua. Heille ainakaan Savonian markkinointi ei näkynyt mitenkään.

Ei auta, että lukuvuonna 2009-2010 markkinoitiin runsaastikin, koska koulutusmarkkinointi on kuin seksuaalivalistus. Ei auta, että joskus on tehnyt tuloksekasta ehkäisyvalistusta.

Ehkäisyvalistus on tehtävä joka ikäluokalle erikseen tai muuten aborttiluvut nousevat. Kanavat on lisäksi valittava siten, että ne tavoittavat nuoret ja viesti siten, että menee myös nuorille perille.

Teknisesti orientoituneen ylioppilaan äitinä sanoisin, että ammattikorkeakoulujen harjoittama imagomarkkinointi ei tavoita näitä nuoria. Asia on nähtävissä valtakunnallisesti tekniikan vetovoimaisuudessa tai sanoisiko vetovoimattomuudessa.

Savonia-ammattikorkeakoulun johdon esitys on, että nuorisokoulutus lakkaa Varkaudessa. Esitys ei ollut yllätys. Olisin voinut kertoa asian jo vuosi sitten.

Ei tarvitse myöskään olla oraakkeli tai omistaa kristallipalloa tietääkseen, että ensi keväänä eivät hakijatilastot loista kuin ehkä tyhjyyttään. Keskiviikkona 4. tammikuuta Savonian kuntayhtymävaltuusto vahvisti johdon esityksen. Lopullisen päätöksen asiasta lausuu opetus- ja kulttuuriministeriö.

Nyt taas vain odotetaan. Itse toivoisin, että se olisi selkeästi joko tai. Se toisi yksilötasolla ratkaisut hirsipuuelämään.

Itsekin Varkaudessa yrittäjänä toimineena en ymmärrä, miksi yritykset panostaisivat ja sitoutuisivat Kuopiosta tuleviin opiskelijoihin? Jos yritykset laittavat saman panostuksen Mikkelin tai Lappeenrannan suuntaan, niin saa pysyviä, seutukunnalle muuttavia ja sitoutuvia työntekijöitä.

Kuopiosta tulevat eivät muuta paikkakunnalle, vaan käyvät töissä Kuopiosta. Matka sieltä Varkauteen on jostakin syystä pitempi kuin Varkaudesta Kuopioon ja työkokemuksen karttuessa työpaikka löytyykin taas Kuopiosta.

Lappeenrannassa opiskelleena tiedän, että siellä kukaan tekniikkaa opiskeleva ei kuvittele jäävänsä kuin onnenkantamoisen sattuessa töihin paikkakunnalle. Poislähteminen on itsestäänselvyys. Kokemukseni mukaan myös Mikkelistä pk-yrittäjäkin sai hyvin sitoutunutta, paikkakunnalle muuttavaa työvoimaa.

Onneksi opettajan työssä itse työ kantaa. Opiskelijat uskovat tulevaisuuteen ja ovat aina positiivisia. Heidän kanssaan jaksaa tehdä töitä.

Lisäksi koko ajan on kehitetty uusia käytäntöjä ja opetusta ja kevään aikana OIS-/CDIO-projektimuotoinen, työelämälähtöinen opetus laajenee omalta kohdaltani monimuotokoulutukseen. Se on innostavaa ja palkitsevaa.

Toinen kantava voima on työtoverit. Yksikössä on vahvaa työtoveruutta.

Kirjoittaja on entinen kaupunginvaltuutettu ja Savonia-ammattikorkeakoulun lehtori.