Yksi eteen, kaksi taakse

Joroisten kunta viettää 380-vuotisjuhliaan keskellä kuntakentän kuohuntaa. Keskustelu Joroisten yhteistyön suunnasta ei totisesti päättynyt kesäkuun alun valtuustoon kokoukseen, jossa vihreä valo välkkyi Varkaudelle. Heinäveden päätös selvittää vielä mahdollisuudet yhteistyöhön Liperin ja Outokummun kanssa heitti soraa Keski-Savon terveysalueen suunnittelun rattaisiin, ja keskustelu käy jälleen kuumana myös Joroisissa.

Keski-Savon kuntien terveysyhteistyön lämmittely on draamaa, josta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Yksi askel eteen, kaksi taakse ja otetaanpas pojat alusta uudelleen.

Keskustan ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät pääsivät yllättämään maanantaina esittämällä, että kunnan pitäisi selvittää Joroisten mahdollisuudet liittyä Mikkelin kaupungin ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ympärille kaavailtuun terveysalueeseen. Ihan oikeastiko?

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko povatakseen, että maan uuden hallituksen kaavailema kuntaremontti nousee ensi vuoden kuntavaalien ykkösteemaksi. Kun nuori ja rohkea kuntaministeri Henna Virkkunen uskaltautui sanomaan ääneen sanan pakko, tulet ovat täydessä roihussa.

Pakko on huono keino viedä mitään asiaa eteenpäin. Yhdellä sanalla hallituspuolueet ovat ojentaneet tehokkaan vaaliaseen keskustan ja perussuomalaisten käsiin.

Jälkiviisaus on parasta viisautta mutta siihen täytyy jälleen kerran sortua. Muutaman hallituskauden rakenneltu Paras-hanke on ollut niin sekava ja poikkeuksen poikkeuksilla kuormitettu häkkyrä, ettei sen perässä ole pysynyt kukaan. Edeltävät hallitukset ovat jaelleet ns. exit-kortteja kirjavilla perusteilla, eikä edes perusasioista, kuten 20 000 asukkaan väestöpohjasta, ole pidetty kiinni.

Tilanne on antanut mahdollisuuden synnyttää yhteistyöalueita, joilla ei ole mitään tekemistä kuntalaisten luonnollisten asiointisuuntien kanssa. Hyvä esimerkki tästä on reikäleipä Kysteri, jonka ainoa punainen lanka on yrittää välttää yhteistyötä kaikkein luontevimman kumppanin kanssa. JJR on perustunut samaan ajatukseen mutta hegemoniaa on rikkonut Rantasalmi, joka on tukeutunut terveyspalveluissa koko ajan kuntalaisten enemmistön lähikaupunkiin, Savonlinnan Sosteriin.

Jos valtionhallinto olisi nostanut Paras-hankkeen vaatimukseksi alusta asti terveys- ja sosiaalipalvelujen yhteistyön luonnollisilla asiointi- ja työssäkäyntialueilla, maassa saattaisi nyt olla lukuisia luontevia yhteistyöalueita. Parhaimmillaan se olisi siirtänyt kuntaliitostarpeita monella alueella eikä pakkoliitoksilla olisi tarvinnut alkaa uhkailla.

Valtuutettu Mikko Keinonen puhui Heinäveden valtuustossa viisaita. Hän aprikoi, että Heinävedellä tunnetaan Varkaus niin hyvin, että myös sen huonot puolet ovat tiedossa. Liperiä ei tunne juuri kukaan eikä Heinävesi tee sen kanssa kuntayhteistyötä minkäänlaisissa palveluissa. On siis helppoa kuvitella, että Liperi on parempi vaihtoehto. Juuri tästä on perimmiltään kysymys.

Warkauden Lehden haastattelussa Liperin peruspalvelujohtaja sosiaali- ja terveysjohtaja Eeva-Liisa Naukkarinen toivotti heinäveteläiset lämpimästi neuvottelemaan yhteistyöstä. Liperi ja Outokumpu ovat saaneet yhteistyöllä järkeistettyä sosiaali- ja terveyspalveluja - osin siksi, että palveluja on voitu keskittää. Harkinnassa on parhaillaan, tarvitaanko kunnissa kahta vuodeosastoa vai keskitetäänkö toiminta Liperiin.

Naukkarisen pohdinta osoittaa, ettei tosiasioista irrallaan olevaa onnelaa ole missään. Enin osa itäsuomalaisista kunnista painii Itä-Suomessa muuttotappioalueella ja katselee kauhulla tilastoja, jotka kertovat karvasta kieltä väestön vanhenemisesta ja sairastavuuden lisääntymisestä. Viime vuoden lopussa heinäveteläisistä 29,1 prosenttia oli yli 65-vuotiaita. Eläkeläisten osuus väestöstä oli lähes 40 prosenttia. Väestörakenteen vinouma on kurjin koko Keski-Savon alueella.

Liperi ja Outokumpu nojaavat erikoissairaanhoidossa Joensuuhun. Käytännössä Heinävedenkin vaihtoehdot ovat Varkaus tai Joensuu - ainakin jos valtio remontoi kuntakenttää suunnitellulla tavalla.

Vaikka Heinävesi haluaa tutkia Liperi-vaihtoehdon, valtuusto päätti, että kunta jatkaa myös Keski-Savon terveysalueen valmistelua. Tähän Heinävedelle tietysti pitää antaa täydet mahdollisuudet. Heinäveden empiminen oli paljon enemmän isku Joroista kuin Varkautta vastaan. Esimerkiksi toimintaa ohjaava yhteistyölautakunnan ydinajatus oli, että Heinävedellä ja Joroisilla on yhdessä määräenemmistö.

Myös keskustelua Pieksämäen kanssa kannattaa jatkaa avoimin kortein.

Valtiovalta on nyt liikkeellä kovilla panoksilla. Tilanne pitäisi ottaa paikallisesti tiukasti haltuun, jotta valtion ohjaukseen ei päädytä.

Intohimoinen ja vahvoilla tunnelatauksilla kyllästetty keskustelu ei johda yhtään mihinkään. Juuri nyt tarvitaan kiihkotonta pohdintaa. Jos pystyisin, antaisin tämän kyvyn Joroisten kunnalle syntymäpäivälahjaksi.

Päämääriä on vain yksi: miten keskisavolaiset kunnat saavat tulevaisuudessa turvattua alati kasvavat sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut mahdollisimman lähellä kuntalaista?

sari.ristamaki@warkaudenlehti.fi

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious