Voimakanava ja Warpakin Sammakko

A A
29.9.2011 9:15 Antti Aho

Historiallisiin tunnelmiin pääsee helposti, jos on sillä tavalla kieroutunut mieli. Yölinnunsalmessakin ajattelee, että tässä on ajeltu siipirataslaivalla Kuopioon 1850-luvulla. Rattaat ovat loiskuttaneet vettä ja poistohöyry on tuhissut korsteenin nokassa kuin höyryveturissa, kun sen ajan laivahöyrykoneissa ei ole ollut lauhduttajaa.

Historian havina on miltei läpitunkematon Ahlströminkadulla, varsinkin voimakanavalla, missä nyt taas virtaa vesi. Edellisestä tyhjentämisestä vierähti melkein puoli vuosisataa, ja pitkään menee seuraavaankin, jos ei ihmeitä tapahdu.

Alkuvuosinaan tehtaanvirta oli kokonaan tai osittain tyhjä useinkin, kun uusia tuotantolaitoksia rakennettiin. Kapasiteetin alasajo ei ole vaatinut voimakanavan tyhjentämistä.

Tällä kertaa hävisivät muuten viimeiset muistomerkit sahateollisuudesta tällä rannalla. Päiviönsaaren puolella kun sahattiin aina vuoteen 1975, kun nykyinen saha valmistui. Viimeinen niistä monista, kerta toisensa jälkeen palaneista, oli Alvar Aallon suunnittelema eikä ennättänyt seistä sijoillaan kuin kolmisenkymmentä vuotta, kun se vähin äänin purettiin epäkäytännöllisenä maisemasta pois kesällä 1977.

Sahasta muistuttivat näihin päiviin virrassa seisseet betonipylväät, joihin sahan uittokanava rajoittui. Kanava alkoi sieltä niskalta ja oli tukkipuomilla eristetty muusta virrasta. Sieltä tukit soljuivat vanhan pässiradan ali, Valveen leipomon sivuitse ja sitten Ahlströminkadun ali. Kiramo nosti puut lajittelualtaalle eli pasetille, kuten ranskankielinen basengi-sana taipui varkautelaisten suussa. Siellä seisoi mies kelluvassa tynnyrissä ja lajitteli tukit puoshaalla.

Nyt on lajittelu toisenlaista Muuraissaaresta käsin. Uittopuuta ei ole tullut Varkauteen yhtään pölliä enää vuosiin, vaan lautat lipuvat ohi.

Tehdasrakennukset henkivät historiaa, jopa nelosen tyhjentynyt sali. Yksi mielenkiintoisimpia vanhojen kivirakennusten joukossa on puinen siniharmaa kiinteistö vanhan Hevosharjun kulmilla. Se on elänyt vähän niin kuin omaa elämäänsä sivussa Stora Enson myllerryksistä. Miten olisi käynyt, jos Enso ei olisi myynyt sitä Hartmannille vuosituhannen vaihteessa?

Kyse on nimittäin kennotehtaasta, joka toimii täysillä niillä sijoillaan, missä se on toiminut koko historiansa ajan. Pakkaustehdas, siis Ahlströmin Warpak, aloitti talotehtaan eteläpäässä 1954. Vanerille etsittiin uusia käyttötarkoituksia, ja niistä ryhdyttiin tekemään säilytyslaatikoita keskusliikkeille ja parafiinilla tiivistettyjä pönttöjä elintarviketeollisuudelle. Tässä on Savopakin alkujuuri.

Talotehdas, jonka suuruuden päivät päättyivät 1950-luvulle, lopetti kohta kokonaan ja pakkaustehtaalle ostettiin Tanskasta kaksi munakennokonetta. Niin hyvin ovat nämä 52-vuotiaat koneet pelanneet, että ovat täydessä toiminnassa tänäkin päivänä. Turveruukkujakin tehtiin, mutta nyt vain kennoja, eivätkä lamat ole tätä tuotantoa keikutelleet.

Näistä asioista oli puhetta viitisen vuotta sitten Jony Blombergin kanssa. Hänen isänsä Håkan Blomberg oli kennotehtaan sielu perustamisvuosista 1970-luvun lopulle.

Håkan Blombergin kolmipyöräisestä Tempo-autosta tein lehtijutun. Tästä hän luopui heti kun sai kulpavolkkarin. Kupla, rekisterinumeroltaan KH-55, kulki 1955 messukulkueessa ja veti peräkärryä, joka oli täynnä erilaisia Warpak-laatikoita. Katolla oli kokoontaitettu Sammakko-vene, jonka päällä mainoskyltti: "Tällä vesikirpulla kalasteli Pönttö-Ville turskaa Jäämerestä ja suolasi ne Warpakkiin. Tee sinäkin niin!"

Tein jutun tästä Sammakostakin, jonka Blomberg arveli olleen elämyksen kenelle tahansa, joka joutui sen kanssa tekemisiin. Yritin jäljittää Sammakon piirustuksiakin, tuloksetta.

Sammakko-veneitä on vielä jokunen kappale tallella. Sehän koostuu vanerilevyistä, kolme metriä pitkä ja metrin leveä, päistään suippo. Reunat taipuvat sisään, jolloin vene jää 15 senttiä paksuksi levyksi. Saumakohdissa on vahvaa kyllästettyä purjekangasta. Laidoissa vahvistuksena listat. Airopari hankaimineen, airoissa suora pyöreä puinen varsi ja vanerilapa. Kaksi tuhtoa, alta tuetut.

Vene painaa parikymmentä kiloa, melkoisen kevyt siis. Se kantaa kaksi aikuista ihan hyvin, vaikka ahdasta alkaa olla. Malli on saksalaisesta pioneeriveneestä, ja Blomberg sitä Väinö Olssonin kanssa siitä vähän paranteli.

Soutuominaisuuksiltaan Sammakko on parempi kuin kumivene tai lasikuitujolla, voin sanoa kokemuksesta.

Jutunteko Sammakosta ja Håkan Blombergin muista venekeksinnöistä olisi nyt vaikeampaa. Jony Blomberg sai surmansa 60-vuotiaana kesällä 2008 riippuliito-onnettomuudessa Makedoniassa. Haikea muisto jäi. Oli mukava mies.

Sen sijaan kennotuotanto jatkuu, ja voimakanavassa virtaa vesi.

antti.aho@ warkaudenlehti.fi