Tyypilliset vieraat

A A
25.7.2010 6:00 Heta Hassinen

- Miksi te lähdette jo? kuuluu kahden vieraan nuoren miehen hölmistynyt huuto perässämme. Raahaan ystäväni kanssa makuupusseja ja -alustoja kohti autoa. Perään huutelevat nuorukaiset ovat meille täysin tuntemattomia, silti huutelu ei kummastuta. Olemme Ilosaarirockin parkkipaikalla, ja takana on viikonloppu tuhansien ihmisten juhlakaverina. Huutelu ei vaikuta viime hetken epätoivoiselta vonkausyritykseltä, vaan vilpittömältä harmittelulta juhlien loppumisesta.

Vilpitön välittäminen kanssajuhlijoista on yksi ihmeellisyyksistä, joita kesäfestarit nostavat esiin. Ilmiötä voisi kutsua festarihengeksi. Se huumaa suomalaiset jokaisissa kesäkarkeloissa.

Festarihenki on omiaan huumaamaan juhlijoiden mielet suurilla suvijuhlilla. Väitän, että Ruisrockin 71 000 ja Provinssirockin 62 000 vierasta ovat olleet varsin päissään läheisyydestä.

Niin olin minäkin loppuunmyydyn Ilosaarirockin tantereella. Saavuin festivaaleille opiskelijakavereideni kanssa. Meitä oli suuri porukka, mutta suuremman hämmästyksen tuotti muiden samankaltaisten porukoiden määrä.

Helsingin Sanomat määritteli viime maanantaina Ilosaarirockin tyypilliseksi kävijäksi 23-vuotiaan yliopisto-opiskelijan, joka saapuu festareille ison kaveriporukan kera. Kappas, seurueeni osuu kuvaukseen täysin - ikä vain heittää parilla vuodella. Havaintojeni perusteella väitän, että Helsingin Sanomat osuu kuvauksellaan yksiin tuhansien kävijöiden suhteen. Rockfestivaalit ovat yksinoikeudella nuorten hiekkalaatikoita.

Suomalaisten kesäjuhlien kävijät on kiusallisen helppo jakaa viiteryhmiin. Jokaisella kesän eläneellä on selkeä kuva siitä, ketkä kokoontuvat Tangomarkkinoille, ketkä Traktorijatzeille ja ketkä Vekara-Varkauteen. Niinpä suurin tekijä huumaavan festivaalihengen luomisessa on se, että tuhatpäinen joukko samantyyppisiä ihmisiä kokoontuu yhteen. Tavallisesti vielä aavistuksen verran liian pienelle alueelle.

Tungos ei haittaa. Eikä haittaa, vaikka paikalla olisi viiteryhmään kuulumattomiakin ihmisiä. Suurilla juhlilla yksittäisiä vieraita ei katsota kieroon. Massa tuo sopuliluonteille turvaa. Yksilöistä muodostuu viikonlopuksi kummallinen yhteiseläin: festarikansa. Se haukkaa mukaansa jokaisen, joka alueelle astuu.

Kävijäkuntaa harvoin rajoitetaan. Lipun ostanut pääsee sisään ongelmitta. Aina ei kuitenkaan näin ole. Valittu viiteryhmä voi olla suppea.

Paukarlahdessa Rainbow -kokoontumiseen ulkopuolisia ei toivota. Kyse ei olekaan festareista, vaan tietyn liikkeen jäsenten kokoontumisesta. Puoluekirjoja ei ole, eikä porteilla kysytä lippua, mutta sisäänpääsyn takeeksi pitää uskoa samaan asiaan.

Kävin kuvaajan kera tekemässä juttua kokoontumisesta keskiviikkona. Meitä ei ollut kutsuttu paikalle, joten olimme hieman epäileväisiä lähtiessämme matkaan. Vastaanotto tapahtuma-alueen reunalla selätti epäilykset täysin. Tervetuloteltalle kokoontunut joukko ryntäsi halaamaan ja toivottamaan lämpimästi mukaan joukkoonsa. Jokainen uusi tulija toivotettiin samalla rakkaudella tervetulleeksi.

Kysyimme kohteliaasti ja tapojen mukaan, saammeko kuvata ja kirjoittaa juttua tästä tapahtumasta. Osa nyökytteli päätään heti. Totta kai, saatte tehdä jutun, tästä pitää kertoa muille.

Osa ei taas ollut alkuunkaan mielissään asiasta. Me haluamme olla rauhassa. Emme halua saattaa tätä ulkopuolisten tietoon. Media ei kiinnosta meitä.

Ulkopuolisia ei haluta paikalle.

Ymmärrän hyvin kieltäytyjien kannan. Satojen ihmisten rauhanomainen kokoontuminen keskellä savolaismetsää kääntyy lööppien innoittama helposti viestiksi hurjista metsäbileistä vailla vaatetusta.

Kirjoitin artikkelini puhtaalla omallatunnolla, koska mielestäni tällaisista, rakkautta ja rauhaa puhtaimmillaan edustavista tapahtumista tulee kirjoittaa. Jos kirjoitus innostaa yhdenkin ihmisen muuttamaan ajattelumaailmaansa ja ehkä katsomaan maailmaa lempeiden aurinkolasien läpi, on tarinalla tarkoitus.

Nimittäin jos jossain, niin hippikokoontumisessa, lähimmäisenrakkaus on läsnä. Jokaista vastaantulijaa halataan ja ollaan iloisia siitä, että yksi kaltainen ihminen on joukossa mukana. Festarihenkeä parhaimmillaan.

Koin saman sopulitunteen Ilosaarirockissa. Vedin keuhkoihini kunnon henkäyksen festarihenkeä ja olisin voinut halata jokaista vastaantulijaa. Hei, sinä 23-vuotias yliopisto-opiskelija kavereinesi: Minä olen täällä, sinä olet täällä - juhlitaan!

heta.hassinen@warkaudenlehti.fi