Tyhjenevät lasit

Tipaton tammikuu voi olla vaarallinen, uutisoitiin hiljattain. Brittilääkärien mielestä paaston jälkeen monella alkaa hilpeä helmikuu, jolloin juodaan tavallista enemmän. Lyhyellä paastolla ei ole mitään merkitystä koko elämää ajatellen.

Tupakat laitettiin kaupoissa juuri piiloon. Mitä ei näe, sitä ei tee mieli. Todennäköisempää on, että tupakka vaihdetaan nuuskaan ja muihin paheisiin, tai tupakkaa ostetaan enemmän kerralla. Ehkä valtion lakimuutos saa osan tupakoijista lopettamaan sauhuttelun, mikä on tietysti tyhjää parempi. Ainakin kassajonoissa syntyy sosiaalista painetta, kun tupakanostajien taakse kertyy raskaasti huokailevaa jonoa.

Seuraava siirto olisi piilottaa makeiset, limonadit, energiajuomat ja alkoholit.

Juhlapuheissa pelätään heikkoa huoltosuhdetta eli sitä, että noin 15 vuoden päästä työssäkäyviä on paljon vähemmän kuin lapsia ja eläkeläisiä. Mitä siitäkin tulee, jos ne vähäiset työssäkäyvät ovat jatkuvasti sairauslomilla sokerin, tupakoinnin ja kaljan kittaamisen sivuvaikutusten vuoksi. Kieltolaki ei ihan toiminut aikoinaan, mutta ehkä holhoaminen tepsisi, mietitään selvästi valtion kokoushuoneissa.

Ja ihan oikein! Suomi on alkoholisoitunut maa.

Keski-ikäisten liikuntaharrastusta edistävän Kunnossa kaiken ikää -hankeihmisillä riittää tekemistä, kun samaan aikaan toisenlainen KKI-hanke nielee liikunnan hyvät tulokset.

Tuo toinen hanke on Kännissä kaiken ikää.

Syntymähumala alkaa jo kohdussa. Jossain Vaalijalan kuntayhtymän päättäjien kokouksessa Pieksämäellä todettiin pari vuotta sitten hieman surullisesti, että tulevaisuudessa FAS-vauvojen lukumäärä tuskin laskee. Viimeksi syyskuussa uutisoitiin, että alkoholin aiheuttamien sikiövaurioiden määrä kasvaa. Kyse on sadoista lapsista vuodessa.

Lapsena imetään äidinmaidosta eväät loppuelämälle. Lasinen lapsuus tuntuu elämässä vielä aikuisena. Itse pitää juoda, että saa aikaan riippuvuuden, mutta geeniperimä ja ympäristö vaikuttavat.

Nuoruuden hiprakassa kokeillaan kaikenlaista. Nuorten raittius on kasvanut, mutta jos juo, niin ottaa reilusti. Tuoreen väitöksen mukaan nuoret, joilla on hyvät suhteet vanhempiinsa, juovat keskimääräistä enemmän. Sen arvellaan johtuvan siitä, että vanhemmat antavat lapselleen juotavaa. Tätä enemmän vaikuttavat kuitenkin kaverisuhteet.

Nuorten juomista yritetään rajoittaa, mutta viesti on kaksijakoinen. Toinen käsi tyrkyttää litkuja nuorille sössöttäen, ettei mainonta vaikuta. Samalla toinen käsi heristää sormea.

Nuoret sukupolvi toisensa jälkeen ovat oikeassa. Humaltuminen on hauskaa, vaikka se on myrkkyä keholle.

Sen ovat huomanneet ainakin irlantilaiset, romanialaiset, saksalaiset, itävaltalaiset, isobritannialaiset, espanjalaiset ja kreikkalaiset, jotka vastasivat vuonna 2009 eurobarometri-kyselyyn juovansa humalahakuisesti vähintään kerran viikossa. Suomi oli vasta sijalla 16 humalahakuisuudessa.

Keski-iässä ollaan voimien tunnossa. Miehet johtavat juomistilastoja, ja naiset myös kertovat miehiä useammin kärsivänsä toisen alkoholinkäytöstä. Naisten alkoholinkäyttö on silti kuusinkertaistunut viimeisen 40 vuoden aikana.

Alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset ovat olleet vuodesta 2005 lähtien työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy. Vuonna 2009 kuolleista työikäisistä miehistä lähes joka viides kuoli alkoholin takia.

Kun ottaa huomioon miten paljon Suomessa on masennusta, niin kiinnostaisi tietää, kuinka moni työikäinen hoitaa sitä alkoholilla. Sitä saa helpommin kuin tarkasti tehtyjä diagnooseja, mielialalääkkeitä ja terapiaa.

Sitten alkaa krapula iskeä. Vanhuspuolella hiotaan sotasuunnitelmia sille, mitä tehdään sitten, kun alkoholinkäyttöön tottuneet ikäluokat lähtevät vanhainkoteihin.

Kuuluuko iltalääkekierrokselle sentti konjakkia? Kaadetaanko palvelutalon pikkujouluissa punaviiniä? Kaivaako kotisairaanhoitaja lakkaliköörin jemmasta?

Asiaa on mukava romantisoida silloin, kun ajattelee vanhuuden olevan elämää, jossa pysyy terveenä ja pystyy määräämään itse asioistaan. Muistisairaudet ja monimutkaiset lääkitykset eivät kuulu siihen kuvaan, jossa siemaillaan viskiä kiikkustuolissa nuoruutta muistellen. Kuvaan ei kuulu myöskään yksinäisyys, jota paikkaamaan on helpompi löytää pullo kuin toinen ihminen.

Omaisten ääni hukkuu alkoholipoliittisessa keskustelussa. He ovat mykkiä, ettei kukaan vain saisi tietää että mitä helvettiä kotona tapahtuu. Kun toisen puolesta pitää aina hävetä, kärsiä, pelätä ja vaieta, niin oma ääni katoaa.

Kadulla juovuksissa hoippuva ja mölyävä ihminen on jonkun lapsi, jonkun vanhempi, sisar, lapsuudenystävä tai kumppani. Aina jonkun rakas ihminen saa sivullisten naurut osakseen. Häpeä ylläpitää vaikenemista ongelmista. Ylpeys puolestaan pitää kynnyksen hakea apua korkealla.

Eräs määritelmä alkoholismille on se, että asia on ongelma, jos toisen alkoholinkäyttö vaikuttaa vuorovaikutukseen. Jo yhden keskioluttölkin avaaminen voi saada toisen ihmisen tunteet kuohumaan.

Tätä on vaikea ymmärtää, etenkin jos itse on tölkinavaaja. Kuinkahan monessa perheessä tätä keskustelua käydään tänäkin iltana?

sari.pietikainen@warkaudenlehti.fi

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious