Tunti luokan seinää tuijottaen

A A
11.9.2011 6:00 Sari Ristamäki

Imatran Vuoksenniskan koulu nousi otsikoihin viime viikolla jälki-istuntokäytännöillään. Yläkoulu ja nuorten vanhemmat olivat yhteisesti sopineet, että jälki-istuntoja voi tietyissä tilanteissa muuttaa työksi. Esimerkiksi kahden tunnin jälki-istunnon on saanut kuitattua tunnin työllä. Nuoria on laitettu esimerkiksi haravoimaan koulun pihaa, keräämään roskia tai vaikkapa pesemään kotitalousluokan uunipeltejä.

Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen tuomitsi menettelyn peruskoululain vastaisena: perustui se sitten vapaaehtoisuuteen tai ei. Lahtinen muistutti, että oikeusistuimet voivat käyttää muuntorangaistuksia mutta koulut eivät voi. Myös opetusministeri Jukka Gustafsson asettui nykylain kannalle.

Vuoksenniskan koulun rehtori Marja-Liisa Kurvinen oli hyvin hämmästynyt valtakunnallisesta kohinasta. Koulussa tehtiin nopeasti päätös, että käytännöstä luovutaan lainvastaisena toimintana.

Työ ei voi olla rangaistus, muistutti joku asiantuntijoista.

Kahden lapsen äitinä voin vakuuttaa, että työ on usein lapselle rangaistus, vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettu. Kun käy keskusteluja, tai pikemminkin huutomyrskyjä, seitsentoistakesäisen nuoren kanssa oman huoneen siivouksesta tai vaikkapa nurmikon leikkauksesta, tuntuu kuin olisi vetämässä lastaan kohti hirttolavaa.

Asiassa voi tietysti katsoa itseään peilistä syvälle silmiin. Jos kasvattajana olisi osannut olla niin viisas, että erilaisista pakollisista kotitöistä olisi tullut lapsille arkipäivän rutiinia, voimien mittelyltä olisi voinut välttyä. Pelkästään jo oman lepsuuteni vuoksi toivotan lämpimästi tervetulleiksi kouluun kaikki sellaiset käytännöt, joilla lasta opetetaan ymmärtämään vastuunsa ja kantamaan sitä.

Lapin yliopiston rikosoikeuden professorin Terttu Utriaisen kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Utriaisen mielestä jonkinlainen työrangaistus sopii kouluun, koska koulun tehtävä on opettaa ja kasvattaa. Samanlaista kasvatuksellista merkitystä on vaikeaa löytää siitä, että nuoret venyvät ylimääräisen tunnin pulpetissaan hiljaa tuijottamassa luokkahuoneen seinää.

Toki sekin voi olla vaativa urakka säpäkälle nuorelle.

Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Joroisten yläkoulun harrastamat kasvatuskeskustelut ovat tietyissä tilanteissa kaikkein paras keino ojentaa nuorta. On hyvä, että nuori pysähtyy miettimään oma käytöstään ja että aikuiset perustelevat nuorelle kasvokkain, miksi yhteisiä pelisääntöjä pitää noudattaa.

Omituisilla teillä sen sijaan seikkaillaan, jos vaikka roskiksen lommoille pihalla potkinut nuori laitetaan tuijottamaan luokkahuoneen seinää sen sijaan, että hänet määrättäisiin teknisen työn luokkaan paukuttamaan roskiksesta lommot pois. Tai pahimmillaan: nuorelle sanotaan soo, soo ja isi maksaa rikkoutuneen roskiksen.

Maalaisjärjen käyttö pitäisi olla kouluissa sallittua. Jos rangaistuskäytännöt ovat jymähtäneet aataminaikaan, niitä on syytä uudistaa. Vuoksenniskan koulun työpalvelun saama kritiikki on sikäli ikävää, että todennäköisesti se osaltaan hillitsee koulujen rohkeutta soveltaa rangaistuksia kasvatuksellisista syistä.

Yrityskummin tehtävistä Joroisissa luopunut Jorma Tuukkanen peräsi kesällä kouluihin lisää yrittäjyyskasvatusta. Hänen mielestään sen pitäisi sillä tasolla, että jokaisella ylioppilaalla olisi jo lukion jälkeen valmiudet perustaa oma yritys.

Yrityskasvatus on paljon enemmän kuin suoraa käytännön liiketoimintaan perehtymistä. Käytännössä se on lapsen ja nuoren oma-aloitteista ja aktiivista toimintaa edistävää oppimista. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on auttaa oppilaita keksimään itse erilaisia mahdollisuuksia, ratkaisemaan ongelmatilanteita, kantamaan vastuuta, toimimaan ryhmässä, luomaan sopimuksia ja pitämään niistä kiinni.

Tällaisesta toimintaa on esimerkiksi Kuvansin koulussa. Siellä viides- ja kuudesluokkalaiset toimivat vuorollaan ruokalassa hovimestareina ja astiamestareina ja huolehtivat esimerkiksi siitä, että pienetkin lapset jaksavat kantaa ruokatarjottimensa pöytään, ruoka-astiat palautetaan siististi ja jätteet lajitellaan oikein. Välitunnilla koulun puhelimaan saattaa vastata kuudesluokkalainen, joka kohteliaasti yhdistää puhelun eteenpäin tai ottaa vastaan soittopyynnön.

Kyse ei ole rangaistuksesta vaan siitä, että lapsiin luotetaan ja heille annetaan vastuuta. Näillä eväillä lapset tuntevat koulunsa oikeasti omakseen. Ja aivan varmasti tällaiset idut kasvattavat heitä palasen eteenpäin matkalla vastuuntuntoisiksi aikuisiksi.

sari.ristamaki@warkaudenlehti.fi