Terveyskeskuksesta ja Stora Ensosta

A A
15.7.2010 13:47 Taina Rissanen

Jo vuosia on puhuttu terveyskeskuksen huonosta palvelusta, eikä moitteille näy tulevan loppua. Jatkuvasti joku terveyskeskuksen asiakas tuntee tulleensa huonosti kohdelluksi - tai tässä tapauksessa - huonosti hoidetuksi. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Jos hakeudutaan ensiapuun tai yritetään saada aikaa lääkärille, on ihmisellä yleensä hätä tai huoli terveydestään. Sitä ei pidä väheksyä missään tapauksessa.

Helteiset ilmat saattavat aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä sydänsairaille, eikä aina voi tietää, onko kyse sydänkohtauksesta vai rytmihäiriöistä. Asian selvittäminen on potilaalle elintärkeää. Yhtä tärkeää on selvittää, onko jalkaan saatu haava tikkiä vai liimaa vailla, nilkka nyrjähtänyt vai murtunut, kädessä jännetuppitulehdus vai jotain muuta.

Itse en ole joutunut omia vaivojani ensiavussa hoitamaan. Olen kyllä asioinut siellä muutamia kertoja lapseni ja isäni kanssa. Odottamaan olemme joutuneet aina, milloin lääkäriä, milloin röntgenlääkärin lausuntoa, milloin jalan kipsaajaa ja milloin mitäkin. Joskus hoitajien ja lääkärien vuorot ovat ehtineet vaihtua meidän edelleen odottaessa. Asiat on kuitenkin saatu hoidettua. Menee se päivä joskus turhempaankin kuin hoidon odottamiseen.

Lasten kanssa jonottaminen on raskasta, varsinkin jos lapsi on kovin sairas. Aikuiselle odottamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Lisäksi hoitohenkilökunnan käytös saattaa ärsyttää, tuntua tylyltä tai välinpitämättömältä, vaikka se ei sitä olisi. Jatkuva kiire työssä vie mehut myös hoitajilta ja lääkäreiltä. Silti heidän pitäisi jaksaa kuunnella ja ottaa asiakas tosissaan.

Sen sijaan omat laboratorio- ja lääkärissäkäyntini ovat sujuneet mallikkaasti. Uskomaton on se vauhti, jolla maanantaiaamun labraruuhkat puretaan. Työntekijät ovat ystävällisiä ja mukavia. Pieni odottaminen ei minua haittaa. Laboratoriossa on vielä mahdollisuus "etuilla", jos tarve niin vaatii.

Ihmisillä on nykyisin kova kiire kaikkialle. Asioiden pitäisi sujua hetkessä oltiin sitten kaupan kassalla tai lääkärin vastaanotolla. Kaupan kassoilla ei montaa sanaa ehdi vaihtaa, mutta se muutamakin riittää, että molemmille osapuolille jää parempi mieli.

Etelä-Suomessa kiire vielä korostuu. Esimerkiksi helsinkiläiset juoksevat minuutin tai kahden takia metrosta raitiovaunuun tai bussiin, vaikka seuraava kulkuneuvo tulee vain muutaman minuutin sisällä. Siellä ollessa tuntee olevansa tien tukkona, jos yrittää näyteikkunoita katsella. Hoppu tarttuu helposti myös satunnaiseen kävijään: sitä huomaa kävelyn muuttuvan hölkkäämiseksi hyvin pian.

Mutta ehkä kiireellekin tulee joskus loppu. Ainakin monille varkautelaisille, jotka saivat irtisanomislapun käteensä viimeisimmässä Stora Enson supistuksessa. Yhteensä 175 työtöntä paperitehtaalta ja 70 kunnossapidosta. Muutamilla taitaa onneksi olla jo uusia suunnitelmia.

Tuntuu pahalta kaikkien irtisanottujen puolesta. Tehtaalla on ollut monta tuttua, ja jokunen sukulainenkin. Yli viisikymppisten on vaikea lähteä vaihtamaan alaa, ja jos eläkeputkeen ei vielä pääse, niin monien on mietittävä, mitä sitten tekisi. Kaikista ei ole opiskelijoiksi, ja alakin pitäisi valita niin, että se työllistäisi tulevaisuudessa.

Tuntuu hurskastelulta sanoa, että maailma ei tähän kaadu. Monella se saattaa siltä tuntua, jos on talosta velkaa, lapsia elätettävänä, ja joillakin vielä se puolisokin työttömänä. Varmasti muutamia kaukaa viisaistakin on ollut, jotka ovat opiskelleet itselleen toisen ammatin jo aikaisemmin, tai ovat toisesta ammatista siirtyneet tehtaalle töihin. Se, onko paluutta entiseen, on tietenkin epävarmaa, mutta yrittää varmaan kannattaa.

Tehtaan sulkemisen todelliset vaikutukset selvinnevät vasta vuoden, kahden kuluttua. Irtisanottuja on muuallakin kuin Varkaudessa, osansa saavat myös Joroinen ja Leppävirta. Näissä kaikissa kunnissa irtisanomiset tarkoittavat verotulojen menetyksiä, ja mahdollisesti sosiaalimenojen kasvua.

taina.rissanen@warkaudenlehti.fi