Talvea ja joulua kohti

A A
17.11.2011 9:31 Taina Rissanen

Kulunut syksy on ollut monessakin suhteessa erikoinen. Ensinnäkin on ollut erityisen lämmintä, ja useat kukat ovat jatkaneet kukkimistaan. Edes pieni pakkanen ei niitä ole säikäyttänyt. Myös lämmityskuluissa on säästetty verrattuna vaikkapa viime vuoteen. Ei ole tarvinnut lisälämmitystä vielä ajatellakaan.

Harvoin sitä on ollut kesämökillä vielä marraskuussa käymässä, saati sitten puuntekotalkoissa. Tänä vuonna sekin ihme koettiin. Halonhakkuu oli onneksi helppoa halkaisukoneella. Vauhdilla saatiin monta piha-alueelta kaadettua runkoa pieniksi ja kuivumaan.

80-vuotias isäni, joka alun alkaen vastusti koneen hankkimista, taisi lopulta olla kaikkein tyytyväisin laitteeseen. Fyysisten voimien vähetessä hän pääsi osallistumaan koneenkäyttäjänä talkoisiin ja oli siitä kovasti hyvillään.

Nyt sitten odotellaan pakkasia ja lunta. Pitkältä syksy onkin tuntunut. Pimeää ja kosteaa on riittänyt ihan tarpeeksi.

Vuodenajoista miellyttävimpiä ovat kevät ja alkukesä, ja kolmantena joukkoon kirii talvi. Erityisesti talvi on mukavaa silloin, kun maassa on lunta ja pakkanen pysyy kohtuudessa.

Seuraan mielelläni ikkunan takana lintulaudalla käyviä vieraita. Linnut - ja myös oravat - käyvät nauttimassa päivittäistä ruoka-annostaan. Vieraisiin kuuluvat myös pulut ja naakat, jotka eivät välttämättä ole kovin ihania vieraita, mutta menevät siinä sivussa.

Naakat ovat oppineet roikkumaan siemenautomaateilla todella taitavasti. Ne heittelevät siemeniä alapuolella odottaville lajitovereilleen ja pulutkin saavat siten osansa, sillä ne ovat huomattavasti kömpelömpiä lentäjiä.

Ikkunaankin niitä lentää lähes päivittäin. Onneksi yksikään ei ole kuollut tai pökertynyt.

Pikkulinnutkin ovat valikoivia. Kaikki tiaiset syövät mieluiten pähkinöitä ja naputtelevat talipalloista herkkupaloja. Myös pikkuvarpuset ovat oppineet syömään talia, ja ne roikkuvat siinä aina useamman linnun ryhmässä. Viherpeipot syövät automaatilla ja heittelevät auringonkukan siemeniä maahan.

Kunhan saan vielä kauralyhteet paikalleen odotan myös keltasirkkujen saapuvan. Punatulkkuja en ole nähnyt omalla pihalla pariin vuoteen. Lapsuudessani punatulkkuja oli pihallamme joka talvi.

Joulu painaa päälle kovaa vauhtia. Viimeistään itsenäisyyspäivän jälkeen tulee kiire suunnitella joulun viettoa.

Tänä vuonna olen aloittanut suunnittelun jo ajoissa. Hullua, moni tuumaa. Niin kai se onkin. Mutta jostakin syystä nautin joulun laittamisesta ja joulupyhistä aivan erityisen paljon. Ensimmäisen joululahjankin hankin jo syyskuussa.

Joulu on minulle perheen kanssa vietettävää laatuaikaa. Olen jo hyvissä ajoin ilmoittanut sukulaisille, etten lähde kotoani mihinkään, mutta kuka vaan on tervetullut meille.

Meillä on jo muotoutunut tietty rutiini joulunviettoon. Se on minulle sopivaa, sillä on kiva tietää etukäteen missä milloinkin olen. Vieraisillekaan en mene ilmoittamatta siitä etukäteen.

Joulukuusi on valmiina koristeltuna viimeistään aattoaamuna, usein aikaisemminkin. Aattona syömme riisipuuron aamupäivällä ja käymme sen jälkeen hautausmaalla. Sauna on vuorossa seuraavana. Jouluateria valmistuu illaksi, ja paneudumme siihen huolella. Lahjojakin saadaan ja annetaan. Illan päättää yleensä joku lautapeli ja kahvit.

Tapanin ajelumme suuntautuu Oravikoskelle ja perinteiselle puuroaterialle kalan ja kinkun kera. Myös täällä lautapelit kaivetaan esille. Ja saatte uskoa, että ääntä riittää, sillä sukumme ei ole kovin hiljaista porukkaa, kun vauhtiin pääsemme. Jokainen puhuu yhtäaikaa, yleensä vielä eri asiasta.

Mutta pääasia on olla yhdessä perheen ja suvun kanssa ja nauttia vapaapäivistä.

taina.rissanen@warkaudenlehti.fi