Raha vai vapaus?

A A
29.8.2010 6:00 Mai Koivula

Tässä iässä, viimeistään, alkavat eläkeasiat kiinnostaa.

Kannattaisi kyllä kiinnostua nuorempienkin. Me kuusikymppiset voimme vielä odottaa saavamme kohtuullista eläkettä, mutta lastemme laita on toisin.

Ihmisten keskimääräinen elinikä kasvaa, ja siksi päättäjät ovat kehittäneet leikkurin, joka hidastaa eläkemenojen kasvua. Tätä leikkuria kutsutaan elinaikakertoimeksi, ja se vähentää meidän kaikkien, mutta etenkin nuorempien ikäluokkien kuukausieläkettä.

Minun eläkkeeni saattaa aikanaan pienentyä elinaikakertoimen vuoksi muutaman prosentin, mutta 70-luvulla syntyneiden lasteni eläke jo liki parikymmentä prosenttia.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten teeveen mainoskanava sanoisi. Kun työikäisten määrä vähenee, eläkemenoihin ja vanhusten palveluihin tarvitaan entistä enemmän rahaa ja verot kiristyvät. Eli tässä osanne, nykyiset nuoret aikuiset: jatkossa samasta palkasta maksetaan ensin enemmän veroa ja sitten aikanaan saadaan pienempää eläkettä.

Ei ihme, että eläkeasia herättää intohimoja puolueissakin.

Demarit ovat vääntämässä vaalivalttia ensi kevään eduskuntavaaleihin siitä, että he eivät lähde hallitukseen, joka nostaa eläkeikää nykyisestä 63-68 vuodesta.

Porvarit yrittivät jo soitella hälytyskelloja, kun Matti Vanhanen keksi Lapin lumilla, että eläkeikää on nostettava. No, hanke haudattiin työryhmiin, kun asiasta nousi älämölö. Nyt sen paremmin Kokoomuksella kuin Keskustallakaan ei ole asiaan selvää kantaa.

Jotenkin toivoisikin, että kantoja ei lukittaisi kovin tiukkaan pakettiin etukäteen. On aivan selvää, että ellei ihmisten keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen ikä muuten nouse, on virallisiakin eläkeiän alarajoja pakko tarkistaa.

Toinen, ehkä ihan hyvä vaihtoehto on miettiä sitä, mikä olisi eläkkeen oikea taso.

Pienimpiä kansaneläkkeitä olisi tietenkin syytä nostaa, mutta moni ikänsä palkkatyötä tehnyt on jo talonsa ja tavaransa maksanut. Onko parempi tavoitella sitä, että elintaso lähes säilyy kun eläkevuodet koittavat? Vai riittäisikö vähempi, jos eläkkeelle pääsee varhemmin?

Monen mielestä riittää, ja siksi sitä nykymallin sallimaa joustoa 68 vuoteen ei kovin moni käytä, vaan jää vapaalle jo viisi vuotta aikaisemmin, vaikkakin pienemmälle eläkkeelle. Tätä, ehkä, päättäjät eivät aikanaan ymmärtäneet, kun joustovuosista ja viimeisten vuosien aiempia vuosia paremmista eläkekertymistä päätettiin. Arveltiin, että raha houkuttelee meitä kaikkia jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään. Mutta yllättävän moni valitseekin vapauden rahan sijaan.

Kysymys on tietenkin arvoista ja siitä, mitä eläkevuosilta odottaa.

Puuhailu lastenlasten kanssa, mökkielämä, lukeminen, käsityöt - jos niistä pitää, pärjää kenties pienemmälläkin eläkkeellä. Mutta jos joka talvi pitää päästä etelään ja haluaa muutoinkin hemmotella itseään, tarvitsee suuremman eläkkeen.

Nykyinen, joustava eläköitymisaika onkin juuri siinä erinomainen, että ihminen voi ainakin periaatteessa itse valita, arvostaako enemmän vapaavuosia vai parempaa eläkettä. Mutta onko aikaväli 63-68 jatkossa enää mahdollinen?

Siitä poliitikot kinaavat luultavasti vielä pitkään.

mai.koivula@warkaudenlehti.fi