Paniikin lietsontaa vai riskien välttämistä?

Sikainfluenssa tuli ja meni. Varhaisimmat muistikuvani "possunuhasta" liittyvät hengityssuojaimilla varustautuneisiin meksikolaisiin. Tuntui siltä, etteivät ihmiset enää uskaltaneet edes kätellä toisiaan. Muutama jalkapallo-ottelukin taidettiin pelata tyhjille katsomoille, jottei tauti leviäisi enempää. Muutamassa viikossa tautia tavattiin myös Suomessa. Sattui myös joitakin kuolemantapauksia, jopa terveydenhoidon mallimaassa. Ihmisiä rauhoiteltiin sillä tiedolla, että lähes kaikki tautiin kuolleet olivat jo muuten eri syistä heikkoja ja näin ollen kykenemättömiä kestämään sikainfluenssan oireita. Itse sain rokotteen, koska alle 25-vuotiaana kuulun riskiryhmään.

Nyt kun pandemia- ja epidemiapuheet ovat kadonneet julkisesta keskustelusta, on julkisuuteen noussut puhe lasten narkolepsiaepäilyistä. Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa on kevään ja kesän aikana tavattu poikkeuksellisen paljon narkolepsiaa. Ajallisesti on hyvinkin mahdollista, että Pandemrix-sikainfluenssarokote olisi vaikuttanut sairauden puhkeamiseen. Tosin narkolepsiahavaintojen lisääntymisestä ei ole tiedotettu kuin Suomessa ja Ruotsissa. Pandemrix-rokotetta on kuitenkin jaettu yli kahteenkymmeneen maahan ja lähes sadalle miljoonalle ihmiselle.

Kun tiedot narkolepsihavainnoista ja niiden mahdollisesta yhteydestä rokotteeseen tulivat julkisuuteen, täyttyivät keskustelupalstat närkästyneiden ihmisten kommenteista. Mitäs minä sanoin -argumentti oli selvästi luettavissa useimpien kirjoitusten rivien välistä.

Moni nosti esille sen seikan, että rokotetta ei ollut kunnolla testattu ennen kuin päätös sen jakelemisesta tehtiin. Kaikkia sivuvaikutuksia ei otettu huomioon. Osansa saivat myös lääkärit, jotka ovat lahjottuja tai muuten vain lääkeyhtiöiden talutusnuorassa. Lehdistö luonnollisesti lietsoi paniikkia kirkuvilla otsikoilla. Yhdessä nämä seikat oikeuttavat useiden kirjoittajien mielestä sen päätelmän, että hyväuskoista kansaa huijattiin.

Keskustelupalstojen kirjoittelusta ei tietenkään kannata vetää kovinkaan kattavia johtopäätöksiä, mutta selvää on, että moni pitää pandemiauutisia ja -rokotuksia turhana ajan- ja rahantuhlauksena. Koska pandemia jäi oletettua heikommaksi, moni ajattelee, ettei mitään ongelmaa alunperinkään ollut.

Itse kuulun niihin, jotka ärsyyntyvät turhasta vouhkaamisesta. Kädet on tietysti hyvä pestä ennen ruokailua, mutta en ala muuttamaan elämääni jonkin taudin pelossa. Kättelin ihmisiä entiseen tapaan myös viime syksynä. Ymmärsin silti lääkäriä, joka kohteliaasti kieltäytyi kättelemästä minua vastaanotollaan. Tyhmä saa olla, mutta ei typerä.

Tämä tuntuu monelta ihmiseltä unohtuneen. Totta on, että rokote valmistettiin pikavauhtia, eikä sitä ehditty testata kaikkien sivuvaikutusten takia. Totta on myös se, että uutiset sikainfluenssa-aallosta näyttävät nyt yliampuvilta. Toki muutamia kuolemantapauksia valitettavasti oli, mutta silti ei voida puhua mistään katastrofista.

Enemmän kuin kuin turhaa vouhottamista, vihaan kuitenkin ihmisten jälkiviisastelua. Lääkäreitä vaaditaan tilille. Lääkeyhtiöitä mustamaalataan. Onpahan joissain puheenvuoroissa vaadittu muidenkin rokotusten lopettamista.

Fakta kuitenkin on, että sikainfluenssan ollessa pahimmillaan monissa sairaaloissa vuodepaikat olivat ääriään myöten täynnä. Jos tartuntoja olisi tullut vähänkään enemmän, olisi osa sairaista pitänyt lähettää kotiin. Siellä he olisivat luultavasti saaneet paljon huonompaa hoitoa ja mahdollisesti tartuttaneet lisää ihmisiä.

Sitä en osaa sanoa, mikä merkitys rokotteella oli taudin laantumisessa. Monelta kommentoijalta tuntuu lipsahtavan mielestä sekin seikka, että Suomessa noin puolet ihmisistä rokotteen kuitenkin otti ja osaltaan näin hillitsi taudin leviämistä.

Rokotuksethan aloitettiin juuri heikossa kunnossa olevista ja lapsista, koska heillä vastustuskyky oli tautia vastaan huono. Voisi kysyä, mitä näille heikossa kunnossa oleville ihmisille tauti olisi tehnyt, jos heidät olisi jätetty rokottamatta. Väitän, että hiukan pienempi määrä ihmisiä olisi lukemassa keskustelupalstojen kirjoituksia, joissa rokotukset tuomitaan humpuukina.

Loppujen lopuksi kyse on, niin kuin aina terveydenhoidossa, riskien kartoittamisesta. Rokotteet maksoivat rahaa eikä kaikkia sivuvaikutuksia ollut tutkittu. Toisaalta oli olemassa realistinen pelko siitä, että tauti voisi levitessään tappaa miljoonia ihmisiä, kuten jotkut aikaisemmat influenssa-pandemiat.

Näin ei kaikeksi onneksi käynyt, vaan tauti saatiin hallintaan pienillä menetyksillä. Rokotuspäätöksen tehneet lääkärit ja tutkijat joutuivat miettimään, ovatko rokotteesta saatavat hyödyt suuremmat kuin siitä mahdollisesti seuraavat ongelmat. Loppusumma ei ole vielä selvillä.

Riski on aina olemassa. Jokainen voi nyt kohdallaan kysyä, olisiko itse ollut valmis ottamaan tuon riskin.

jaakko.kinnunen@warkaudenlehti.fi

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious