Pakkasta, lunta ja lumitöitä

A A
11.3.2010 10:47 Taina Rissanen

Kulunut talvi on koetellut suomalaisia monella eri tavalla. Helppoa smalltalkia on syntynyt säästä. Ennätysmäisen pitkä yhtenäinen pakkasjakso on kirvoittanut monet pitkätkin keskustelut ja nyt sitten voimme sääoloista puhumista jatkaa lumella. Sitä on satanut enemmän kuin laki sallii. Ainakin näin omakotiasujan näkökulmasta. Lumikasoja on piha pullollaan ja kauhulla odotan tulevaa kevättä, sillä jonnekinhan sen kaiken veden täytyy mennä. Vanhojen kokemusten mukaan ainakin osa valunee kellariini.

Olen pähkäillyt naapurini kanssa lumimäärää ja miettinyt, pitäisikö sitä ihan kuskata pihasta pois. Sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisi tilata kuorma-auto ja jonkin työkone, jolla lumen sinne lavalla saisi. Eikä varmaan yksi kuorma-autollinen vielä riittäisi, vaan ajoja pitäisi tehdä useita.

Tätä pähkäillessäni työtoverini sanoi, ettei hän ainakaan aio maksaa lumen pois kuljettamisesta. Niinpä. Mutta toisaalta autolla pihalta kadulle siirtyminen muuttuisi huomattavasti turvallisemmaksi, kun tienvarren penkat saisi pois. Nyt auton keula on jo pitkällä tiellä ennen kuin sivuilleen näkee. Siis turvallisuus ennen muuta. Ja jos sitten keväällä olisi vähemmän vettäkin.

Olen tuskaillut lumitöiden kanssa useaan otteeseen ja valitellut siitä työpaikallakin. Parasta ovat kommentit, että lumityöt on ihan mukavia tai että eihän siinä kauan mene. Ei niin, jos on riuska ja osannut varautua lumimäärään ajoissa, eli aloittanut sen kasaamisen tarpeeksi kauas pihan perälle.

Mutta enhän minä niin fiksu ole. Se, että pitää tehdä lumitöitä ei sinällään ole inhottavaa, mutta se on, että ensin pitää pienentää ja siirtää jo olemassa olevia lumikasoja kauemmas, että pääsee työntämään lunta kasan päälle. Eli pitää tehdä lumitöitä, että voi tehdä lisää lumitöitä.

Iän mukanaan tulee myös varovaiseksi. Siispä autotallin katolla olevan lumimassa on tyttärieni hommia. En edes yritä enää kiivetä matalallekaan katolle. Tänä vuonna tosin rakas naapurini puhdisti lumen myös minun puoleltani yhteistä autotalliamme. Apuna hänelle oli reippaat tyttärenpojat.

Kaikesta huolimatta, omakotiasuminen on mieleistä. Aina tulee kevät ja kesä, ja viimeistään juhannuksena viimeisetkin lumet ovat sulaneet. Sitä ei edes ilmastonmuutos voi estää.

Keväällä on aikaa miettiä tulevan kesän suunnitelmia. Minä mietin jo kukkaistutuksia, viime vuonna istuttamiani puita, pensaita ja kukkasipuleita sekä niiden talvehtimista. Hankintani ovat kaikki oikealla kasvuvyöhykkeelle soveltuvia, mutta kaikkea voi tapahtua talven aikana.

Myyrät ja muut pirulaiset voivat vierailla kukkapenkeissä. Jänikset ja rusakot nauttivat mielellään pensaiden ja puiden oksia. Onneksi muistin laittaa verkot niiden ympärille, sillä runsas lumipeite on niin paksu, että verkon reuna on paikka paikoin ihan lumirajalla. Siinä ei paljon tarvitse kurotella kun saa maittavan aterian.

Puutarhakirjojen mukaan nyt pitäisi alkaa huolehtia siitä, ettei kevätaurinko polta arkoja puita ja pensaita. Minulla ei vielä ole mitään hätää, sillä lumipeite on vielä niin paksu, etten viitsi sinne mennä vielä kahlaamaan. Mutta myöhemmin sitten.

Myöskin nyt voisi jo aloittaa kesäkukkien kasvatuksen, jos sen aikoo tehdä siemenistä itse. Muutamassa viikossa ne alkavat orastaa ja sitten niiden koulinnan voikin jo aloittaa. Kellarissa talvehtivat kasvitkin alkavat heräillä lisääntyvän valon myötä. Niille täytyy antaa pian vettä ja siirrellä enemmän valoa kohti. Aina niistä jokunen voi olla kuollut, mutta suurin osa kyllä alkaa kasvaa.

Kevät tulee ihan varmasti, päivä on jo nyt valoisa ja pitkä, aamulla töihin lähtiessä on valoisaa ja illalla töiden jälkeen vielä monta tuntia. Sormet syyhyävät jo puutarhatöihin. Aluksi täytyy vielä vaihtaa mullat sisäkasveihin, niin eiköhän siitä vauhtiin pääse kunhan tästä nyt nuo lumet ensin sulavat.

taina.rissanen@

warkaudenlehti.fi