| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Oli rahaa tai ei, nyt rakennetaan
Leppävirran kunnanvaltuusto päätti maanantai-iltana uuden monitoimitalon rakentamisesta poikkeuksellisella tavalla. Normaalisti saumatonta yksimielisyyttä ulos päin korostavan keskustan valtuustoryhmän sisältä tehtiin esitys kunnanhallituksen hyväksymää investointijärjestystä vastaan, ja ryhmä hajaantui myös esityksestä äänestettäessä.
Ehkä joku muistaa paremmin, mutta vastaavaa en ole Leppävirran valtuustossa nähnyt, vaikka olen lukuisia kokouksia seurannut. Ani harvoin kukaan keskustalainen on edes tohtinut äänestää toisin kuin muu ryhmä.
No tervettähän se on, että ollaan välillä eri mieltä. Miksi sitä sitten pitää "ulkopuolisilta" peitellä, sitä en ymmärrä; tätä tiukan ryhmäkurin vaatimusta. Uskon, että äänestäjätkin arvostavat enemmän sitä, että valtuutettu toimii rehellisesti oman kantansa mukaisesti, kuin valtuustoteatteria varten rakennettuja kauniita kulisseja.
Jos valtuutettu kovin usein alkaa olla eri mieltä porukkansa kanssa, on tietenkin syytä kysyä, onko hän oikeassa seurassa.
Valtuustossa pidettiin pitkiä puheita, kerrattiin budjettiesityksen numeroita ja sivuttiin Suomen sekä Euroopankin taloutta. Lähivuosista maalattiin kovin synkkiä kuvia, paitsi Leppävirran tulevaisuudesta. Leppävirta porskuttaa jemmarahojen ja verotulojen turvin, vaikka velka kasvaa ja veronmaksajat vähenevät, kun kaavoitetaan riittävästi rantatontteja kaikille niistä kilpaileville tuleville leppävirtalaisille.
Edellisessä valtuuston kokouksessa haikailtiin niinikään rantatonttien perään. Tonttitarvetta perusteltiin silloin Kuopion Matkuksen alueen rakentamisella, Ikean ja Ikanon tulolla kohtuullisen työmatkan päähän Leppävirrasta.
Valtuutettu Jorma Rajakannas (Ll.) nauratti valtuustoa toteamalla Ikean työntekijöiden olevan niin pienipalkkaisia, ettei heillä ole varaa rantatontteihin, vaan he tarvitsevat enemmän edullisia vuokra-asuntoja.
Se on valitettavasti näin. Ei Leppävirran väkikatoa pysäytetä rantatonteilla, joille on oikeasti varaa rakentaa vain melko suurituloisilla ihmisillä. Tätä saattaa olla tonttinsa ja talonsa ajat sitten maksaneiden vaikea hahmottaa.
Yhtenä asumisen vaihtoehtona niille, joilla on varaa, rantatonttejakin on luonnollisesti hyvä olla sopivasti tarjolla.
Väen vähenemistä ei pysäytä myöskään monitoimitalon rakentaminen. Monitoimitalohan on kiva asia, jos sellaiseen on varaa, eikä sen tarpeellisuutta valtuuston kokouksessa kyseenalaistettu. Moni valtuutettu olisi kuitenkin lykännyt hanketta parilla vuodella eteenpäin.
Se näin sivusta seuraajana ihmetyttää, mistä Leppävirran päättäjien äkillinen investointi-innostus on syntynyt. Pitkän hiljaisen kauden jälkeen on noin viiteen vuoteen pakattu useita miljoonahankkeita, uudisrakentamista ja peruskorjauksia. Ikään kuin jemmarahat olisivat yhtäkkiä alkaneet poltella päättäjien näppejä.
Ei tarvitse olla ennustaja saati huippuälykkö laskeakseen, että ei kai nyt vaan tyhjennetä kassaa ja tehdä velkaa mahdollisen kuntaliitoksen varalta. Käytetään rahat pois ja rakennetaan niin kauan kuin voidaan, sillä jos Leppävirta liitetään jompaan kumpaan naapurikaupunkiin, kylälle ei varmasti nouse monitoimitaloa, ja uuden päiväkodin saaminenkin voi olla kiven takana. Tämän suuntainen ajatus valtuuston kokouksessakin heitettiin.
Eikä se leppävirtalaisten kannalta olisi lainkaan tyhmästi tehty.
Toinen investointi-innon selittäjä voivat olla ensi syksynä järjestettävät kunnallisvaalit. Moni valtuutettu totesikin, että monitoimitalo pitää rakentaa, kun se kuntalaisille edellisessä vaalikampanjassa luvattiin.
Toisaalta ainakin yksi maanantain kokousta paikan päällä seurannut kuntalainen vannoi, ettei äänestä ketään monitoimitalon rakentamista puoltanutta valtuutettua seuraavissa vaaleissa.
Vaaleja ennakoivat ainakin viime vuodesta reippaasti pidentyneet puheenvuorot, joissa valtuustoryhmien edustajien on tarkoitus kommentoida käsiteltävänä olevaa talousarviota ryhmänsä puolesta. Kommentoida, vaan ei lukea yksi toisen jälkeen samoja budjettikirjan lukuja ääneen. Yleisönä ryhmäpuheenvuoroihin toivoisi enemmän kannanottoja ja vähemmän kaikkien tiedossa olevien tosiasioiden kertausta.
Etteivät puheenvuorot olisi niin pitkäpiimäisiä, että vuorossa viimeisinä olevien puhuessa kuulijat ovat vaipuneet horrokseen.
aulikki.jaaskelainen@warkaudenlehti.fi
|
|
