Mustaa jäätä ja villasukkia

A A
1.9.2011 9:56 Mari Niemi

When did it became fall? Kysyy Sinkkuelämää-sarjan Charlotte ja ihailee New Yorkin puiston puiden värileikkiä syysauringon valossa. Kysyin itse samaa eilen aamulla, kun heräsin ropisevaan ääneen. Ajattelin ensin unenpöppörössä, että onpas naapurilla äänekäs astianpesukone. Vasta sitten tajusin katsoa ulos ja näin sateen. Hymyilin.

Kuinka sade voikaan olla rentouttava. Olin koko kesän töissä, vapaa-ajalla nautin kesästä ystävien kanssa iltamyöhään ja viikonloppuisin reissasin aina jonnekin kauhealla tohinalla. Iltaisin kaaduin sänkyyn nukkumaan, jotta aamulla taas jaksoi. Yhtäkään aurinkoista päivää ei saanut hukata. Nyt, kun oikein mietin, mihin ihmeeseen se kesä katosi. Nauttiessa joka auringonsäteestä unohdin katsoa ympärilleni.

Nyt kun sataa, on ihana ottaa kahvimuki käteen ja vain tuijottaa ulos. Ei ole kiire mihinkään. Se hetki, kun saa kaivaa ensimmäisen kerran pässinpökkimät kaapista ja laittaa ne jalkaan, tuo koko kehoon ja mieleen lämpöisen olon. Voin käpertyä sohvan nurkkaan ja ottaa hyvän kirjan esiin.

Sateiden lisäksi odotan malttamattomana kirpeän raikkaita ja aurinkoisia päiviä. Syksyn kauniin kuulauden ihailu on klisee, mutta se on myös täyttä totta. Auringon leikki Suomen ruskaisissa puissa pätkii mennen tullen Ison omenan yritykset kilpailla kauneudessa.

Syksyn komeus kätkee alleen mustan ansan, johon aina ikävän moni lankeaa. Talven liukkaus yllättää autoilijat ja jalankulkijat mustan jään muodossa, jota on vaikea havaita. Mustaa jäätä syntyy, kun tienpinnan lämpötila laskee alle nollan ja ilman kosteus on suuri. Näin tapahtuu, jos iltayöstä on pilvistä ja kosteaa. Aamuyöstä pilvipeite repeilee ja ilma pääsee jäähtymään nopeasti. Näissä sääolosuhteissa tien pinnalle muodostuu hyvin nopeasti ohut jääkalvo eli musta jää, joka ei nimensä mukaan ole mustaa vaan läpinäkyvää. Jääpeitteinen tienpinta näyttää hämäävästi märältä ja sulalta.

Retkiluistelijoiden keskuudessa muun muassa Uudessa-Englannissa ja Hollannissa musta jää viittaa lammen päällä olevaan jääkerrokseen, joka muodostuu kovilla pakkasilla. Muodostunut jääkerros näyttää paksulta ja hieman murtuneelta lasilevyltä veden pinnassa. Nimi on muodostunut aikanaan siitä, kun kirkkaan jään läpi voi nähdä mustan lammen pohjalle. Jää on erittäin kovaa ja tasaista, mikä tekee mustasta jäästä erittäin miellyttävän retkiluistelijalle. Sen akustiset ominaisuudet ovat omaa luokkaansa.

Kokeneet retkiluistelijat pystyvät jäästä lähtevien äänien perusteella arvioimaan sen paksuutta. Kun jään paksuus on noin alle 10 senttimetriä, siitä lähtee tietyn kuuloinen ääni, joka on tunnistettavissa. Jään ollessa vielä tästäkin ohuempi äänen sävelkorkeus nousee. Kun jään paksuun on alle kuusi senttimetriä, voi luistelija kuulla jatkuvan, hieman valitusta muistuttavan intensiivisen äänen.

Mustasta jäästä puhutaan myös kalastuksen yhteydessä. Tällöin kyseessä on kylmissä vesissä troolarin pinnalle muodostuva jääkerros. Se voi olla kalastusalukselle erittäin vaarallista, sillä runkoon jäätynyt vesi voi muuttaa aluksen painopistettä jopa kaatumiseen asti. Tämä ilmiö esiintyy erityisesti tilanteissa, jossa ilma on niin kylmää, että merivesi jäätyy samaan aikaan, kun aallokko roiskuttaa vettä kannelle.

Suomeen palatakseni. Jos tänä vuonna yhteisellä sopimuksella tehdään päätös, että liikutaan ensimmäisten kylmien ilmojen tullessa kelin vaatimalla tavalla. Kun tie näyttää märältä, pidetään mielessä, että se voi olla myös jäässä.

Nautitaan yhdessä syksystä ja villasukista!