Maanantai-illan särö

A A
27.10.2011 9:46 Mari Niemi

Varkaus oli maanantai-iltana ennallaan, mutta siinä oli särö. Pieni lapsi oli menettänyt kovan käden kautta mahdollisuuden elämään. Tiistaina käytin koko työpäivän tehden jatkojuttua asiasta. Poliisilta tippui pitkin päivää lisätietoja tutkinnan edetessä ja kyselin kommentteja eri toimijoilta. Lehden linjaksi oli päätetty hoitaa tapaus asiallisella profiililla.

Useat lehdet olivat jo tapauksella ehtineet repostella. Tuntui, että mihin hyvänsä soitti, ja kuinka asiallisesti asiansa esitti, oli ennakkoasenne valmiiksi varautunut. On ristiriitaista, että useasti ihmiset ääneen paheksuvat värikästä journalismia, mutta kuitenkin uteliaisuus voittaa ja toisten elämästä halutaan lukea kaikki mahdollinen.

Mitä enemmän epäkohtia ja mutkikkaita käänteitä, sitä parempi. Itse koen tällaisen tapauksen kannalta oleellisemmaksi pohtia, miten tapauksia voitaisiin estää, eikä herkutella toisten vastoinkäymisillä. Lähiomaisia on kunnioitettava ja annettava surulle tilaa. Asian hyväksyminen vie voimia ja aikaa, arpi tuskin paranee koskaan kokonaan.

Sunnuntaina tapahtunut ja maanantaina lööppeihin noussut perhetragedia on jotakin, mitä ei pysty ymmärtämään. En voi olla tuntematta pahaa oloa perheen isän puolesta. Takana oli mitä luultavimmin voimakasta henkistä pahoinvointia. Oliko syynä suomalainen jääräpäisyys, joka ei sallinut hakea apua, ja paha olo vei lopulta voiton. Isää enemmän sattuu kuitenkin äidin ja pojan kohtalo.

Isällä oli aikuisena ihmisenä vastuu lapsestaan, ja velvollisuus hakea apua omiin ongelmiinsa. Joskus pitää pystyä nostamaan kädet ylös, ja tunnustamaan omien voimavarojen heikkous. Avun hakeminen on vahvuuden, ei heikkouden osoitus.

Hannu Lauerma tietää vuosien tutkimustulosten perusteella kertoa, että paha depressio voi laukaista ihmisen toimimaan käsittämättömillä tavoilla. Laajennettu itsemurha on kuitenkin hyvin vaikea tutkimusaihe, koska tapahtuman jälkeen ei ole ketään kertomassa sairastuneen mielen ajatuksista.

Sitä voimme kuitenkin pohtia, miksi ihmiset voivat niin huonosti. Henkisen pahoinvoinnin ja depression takaa saattaa löytyä mitä erilaisempia syitä. Valtaosa ihmisten pahoinvoinnista ei johda äärimmäisen radikaaleihin tekoihin, mutta perheiden sisällä pahoinvointia ilmenee varmasti. Talouden alamäki ja työttömyys hankaloittavat elämän perustarpeiden hankkimista.

Vaikka leipä saataisiinkin pöytään, omanarvon tunne on kortilla. Työttömyydestä johtuva tyhjä aika saattaa aluksi tuntua hengähdystauolta, mutta ennen pitkää ajasta tulee vihollinen. Kun viikko ja kuukausi, jopa vuosi toisensa jälkeen yrittää keksimällä keksiä tekemistä, jolla täyttää päivät, ihminen turhautuu. Työ määrittelee ihmisten elämässä paljon. Meidät kasvatetaan huolehtimaan itse itsestämme. Kun sen mahdollisuus viedään pois eikä tulevaisuudessa näy mitään, vaatii todellista selkärankaa pysyä vahvana.

Osa ihmisistä jaksaa puolenkymmenen konkurssin jälkeen yrittää uudestaan. Toinen väsyy vähemmästä ja hänellä on siihen täysi oikeus. Vastoinkäymisten kokeminen on subjektiivista. Jos lähdetään vertailemaan, aina löytyy joku, jolla ovat asiat huonommin. Vertailemista ja arvostelemista kannattaa siis harkita tarkoin, ennen kuin siihen lähtee. Jokaisen on kuitenkin kuljettava oma taipaleensa. On väärin laittaa ihmisiä samalle viivalle ja olettaa, että kaikki jaksavat yhtä paljon. Kukaan ulkopuolinen ei loppupeleissä tiedä, mitä kenenkäkin kotona tapahtuu. Usein vain osa murheista näkyy ulospäin.

mari.niemi@warkaudenlehti.fi