Liikenneympyrä, PK4 ja kuha

A A
29.7.2010 11:52 Antti Aho

Kesällä on aina hiljaisempaa tällä uutisrintamalla. Yleensä silloin tapaa nousta joku aihe otsikoihin, niin valtakunnan tasolla kuin paikallisestikin.

Viime kesänä kohistiin sikainfluenssasta. Pandemia oli puskemassa päälle, mutta onneksi jäi aika vaatimattomaksi. Johtuiko käsihygienian tehostamisesta ja rokotuksista, vai syntyikö paljon melua tyhjästä? Pääasia kuitenkin, että kävi kuten kävi.

Varkaudessa puhuttiin Waltterinpuiston kesäterassista. Sitähän ei sitten tullut. Tänä kesänä nousi keskustelua Wredenkadun liikenneympyrästä. Se näyttäisi olevan tulossa.

Kiertoliittymä jakaa mielipiteitä paitsi poliittisissa ryhmissä, myös laajemminkin kaupunkilaisten keskuudessa. Puhetta riittää. Liikenneympyrä ja sen herättämä keskustelu on osaltaan sitä samaa, mitä Kauppakadustakin käytiin, ja silloin tällöin käydään yhä. Moni ilmeisesti kaipaa vielä sitä vanhaa Kauppakatua.

Selvähän se on, että toimeen tullaan ilmankin. Näinä lomakauden helteisinä arkipäivinä ei Ahlströminkadun ja Wredenkadun risteyksessä ruuhkia ole. Moni on sanonut että tähdellisempää on saada ABC:n risteykseen liikennevalot. Nehän sinne saadaan, liikenneympyräpäätöksestä riippumatta.

Totta on toisaalta sekin, että nykyisillä järjestelyillä ei risteys ole ajan tasalla. Navitakset ovat muuttaneet tilannetta, ja kun etuajo-oikeus on tässä tapauksessa vähän erikoinen, niin ongelmatilanteitakin saattaa tulla. Jos hyvin käy, niin Tyyskän suuntaan on lähitulevaisuudessa vieläkin enemmän liikennettä.

Tuli liikenneympyrä tai ei, niin tuskin siitä maailma kaatuu suuntaan tai toiseen, tai edes Varkaus.

Ei Varkaus kaadu paperikone nelosenkaan alasajosta, vaikka hetkittäin tekee tiukkaa ja koko ajatus puistattaa. Kapasiteettia ajetaan alas parhaasta päästä. Tilauksia koneelle kyllä riittäisi, ja kannattavuusluvut ovat jotakin muuta kuin julkisuuteen annetaan ymmärtää, mutta logiikka on se että tehdään jatkossa vähemmän paperia paremmalla hinnalla. Kirves sattui osumaan Varkauteen.

Kakkosen alasajon ymmärtää paljon paremmin. Nelosella riittäisi elinkaarta vielä vuosikymmenien päähän, kun vain haluttaisiin. Käsittämättömältä tuntuu sekin, että kuusi vuotta pyörinyt nykyinen kuumahierrelaitoskin suljetaan samassa rytäkässä.

Ei sillä tosin elinmahdollisuuksia olisikaan, kun painopaperituotanto loppuu, mutta kun muistaa, että laitoksen perinpohjainen uusiminen 50 miljoonalla eurolla oli osa Stora Enson marraskuussa 2002 julkistamaa 70 miljoonan euron investointiohjelmaa Varkauteen. Laitos korvasi tuolloin nelisenkymmentä vuotta vanhan hiomolinjan.

Jotenkin ei järkeen mahdu, että ensin investoidaan oikein hartiavoimin ja tehdään tehtaasta iskukykyinen, ja sitten sitä vain aletaan ajaa alas.

Säästä kai sitä pitäisi puhua. Niinhän ne kaikki tekevät. Lämmintä on ollut. Uimavesikin on hirmulukemissa. Siksipä niitä hukkuneitakin on riittänyt, valitettavasti.

Tähän perusvarkautelaisuuteen kuuluu tiivis elo veden hengessä. Sitä pyrkii väkisinkin toteuttamaan. Vesille tekee mieli luonnostaan. Kalasteltuakin tulee, ainakin nimeksi.

Kuha on parhaita kaloja, mitä kuvitella saattaa. Kilon ja kahden välille osuva kuha kamppailee urhoollisesti ison ahvenen kanssa kärkipaikasta parhaana ruokakalana ainakin minun makuaistini mukaan. Satunnaisuistelijalle se on aina ollut saaliskalana himoituin - kun taimenta olen pitänyt jostakin syystä aina täysin mahdottomana saavutettavana. Useimmiten haaveet kuhastakin ovat haihtuneet kun hauki on sattunut syömätuulelle.

Tällä kesälomalla on ollut toisin. Ei siitä nyt niin hirmuisen kauan ole kun ihmeenä puhuttiin, jos joku sai Komminselästä kuhan. Tämä kesä on osoittanut, että kuha on yleisempi saalis kuin hauki. Tosin enemmistö saaduista kuhista on jäänyt alamitan alle. Onneksi ovat osanneet tarttua koukkuihin niin hienosti, että kalan on saanut päästettyä irti ja takaisin kasvamaan liki olemattomin vaurioin.

Kuha on kala, joka hyötyy ilmastonmuutoksesta. Se kasvaa parhaiten lämpöisissä vesissä, niissä lukemissa mitä nämä vedet nyt vielä jaakonpäivän jälkeenkin ovat. Toisaalta siika, joka myös on kaloista sieltä parhaasta päästä, vastaavasti kärsii. Samoin taimen. Sen sijaan särkikalat menestyvät.

Kuhaa on istutettu näihinkin vesiin runsaasti. Tulokset siis näkyvät. Pahalta tuntuu kuulla neljänkymmenen kuhan verkkosaaliista. Verkkokalastajien pitäisi käydä pyydyksillään näillä keleillä ahkerasti, etteivät kalat kuolisi, ja kestävän kehityksen nimissä pitäisi malttaa laskea kaikki vähänkään alamitan tuntumassa olevat yksilöt takaisin kasvamaan.

Hukkaan ei saisi heittää ainuttakaan. On se niin hyvä kala.

antti.aho@warkaudenlehti.fi