| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Katastrofivalmius
Talven ensimmäinen lumimyräkkä katkaisi sähköt tuhansista talouksista Varkauden ympäristöstä. Kovin on haavoittuvainen tämä nyky-yhteiskunta, yksi sähköttä jäänyt totesi.
Sähköjen mukana meni nimittäin myös yhteydet ulkomaailmaan: ei toimi tietokone eikä kännykkä. Ei, vaikka kännykkämasto on ihan vieressä. Ei soi radio, ei näy telkkari.
Sitä ei muista, miten sähkön varassa kaikki toimii ennen kuin sähköä ei ole. Talvella pimenee talo ja loppuu lämmitys. Ei lämmitetä ruokaa eikä kyllä jäähdytetäkään, ellei ulkona ole pakkanen. Vettä saattaa tulla hanasta, mutta se pysyy kylmänä.
Kesällä on pikkuisen helpompaa, paitsi että pakastin sulaa, eikä edelleenkään katsota telkkaria.
Vaikka viranomaiset ovat taas Astan ja muiden kesän 2010 myrskyjen jälkeen listanneet, miten sähkökatkoihin pitäisi varautua, harvalla on patteriradiota ja taskulamputkin ovat yleensä hukassa. Tai ainakin paikassa, josta niitä pimeässä ei millään löydä.
Kun asuu vanhassa talossa haja-asutusalueella, yksi sähkökatko ei paljon hetkauta. Talo lämmitetään muutenkin uuneilla, kaasuhella keittää ruokaa ja pesuvettä voi hätätilassa lämmittää saunan vesipadassa. Maitopurkki pysyy viileänä kellarissa. Säilykevarastoja ei tarvitse tyhjentää, sillä kauppaan on kuitenkin vain parin kilometrin kävelymatka, jos tie on täynnä kaatuneita puita. Eiköhän sieltä sentään jotain suuhunpantavaa löydy.
Muutaman tunnin sähkökatko on yleensä otettu mukavana vaihteluna. On pistetty tuli uuniin, paistettu tikussa makkaraa ja vaihteeksi vietetty yhteistä aikaa jotenkin muuten kuin katsomalla telkkaria.
Yhden sähkökatkon aikaan koko perhe löytyi eri puolilta pimeää taloa lukemasta. Yksi oli löytänyt otsalampun avuksi, toinen taskulampun, loput tiirasivat kynttilän valossa. En muista toista kertaa, jolloin kaikki olisivat hiljentyneet yhtä aikaa lukemaan. Kun valot syttyivät ja olisi nähty paremmin lukea, suurin osa jätti kirjansa siihen ja alkoi katsoa telkkaria.
Meillä katastrofivalmius toimii vähän kuin vahingossa, niin käytännön järjestelyissä kuin korvien välissäkin. Silti mielessä on useamman kerran käynyt kuinka helppoa koko yhteiskunta olisi lamauttaa laajalla sähkökatkolla. Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja totesikin, että pitkäaikainen sähkökatko Helsingissä saisi koko kaupungin sekaisin.
Tällä hetkellä suurin ihan aito riski sähkökatkoissa ovat kännykät. Kun sähköt katkeavat, kännykät toimivat sen jälkeen kolmesta kuuteen tuntia, riippuen paikasta ja operaattorista. Sen jälkeen on ihan tuurin peliä löytyykö kuuluvuutta pihalta, lähimmältä korkeahkolta mäeltä tai ollenkaan.
Tilanne toistuu jokaisen pitemmän katkoksen yhteydessä. Ja niitä sähkökatkoja näkyy kuitenkin tulevan. Sellaista sähköverkkoa ei hetkessä rakenneta, etteikö se jostain kohtaa voisi mennä poikki.
On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun lankapuhelinverkkoa kiihtyvällä tahdilla halutaan vetää rullalle, kännyköiden kuuluvuudesta ei kukaan pidä huolta. Lankapuhelimet toimivat usein sähkökatkojenkin aikaan, sillä puhelinlanka ei yhden tai kahdenkaan koivunoksan painosta lakkaa toimimasta.
On ollut vain hyvää tuuria, että palokuntaa tai ambulanssia ei ole tarvittu paikkaan, josta kännykän kuuluvuus on kadonnut. Jos tilannetta ei korjata, väistämättä käy vielä niin, että joku ei saa hälytettyä ajoissa apua. Silloin etsitään kovaan ääneen sitä, joka on vastuussa.
Sen selvittämisen aika olisi nyt, ennen kuin pahempaa ehtii tapahtua. Niin että vastuullinen ehtisi pistää hommat kuntoon sen sijaan, että vain toivotaan parasta.
sirpa.ylonen@warkaudenlehti.fi
|
|
