| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Joulukirje mummolta
Rakas lapsenlapseni,
mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin, sinulla ja perheelläsi.
Olin pettynyt, ettette pääse käymään jouluna. Mutta ymmärränhän minä, että matka on pitkä ja viikonvaihde lyhyt.
Äitisikään ei nyt tule. Menevät jouluna mökkeilemään pohjoiseen. Kyllähän tuo minuakin houkutteli mukaan. Kuntoni vain ei oikein salli sellaista matkustamista.
Voi, miten aikani lentää kuin siivillä, kun muistelen jouluja, kun sinä olit pikkutyttö.
Muistatko vielä tonttujen majan? Olohuoneen ikkunasta tiirailit järvenselän yli toiselle rannalle, jossa tuikki pieni valo. Silmät suurina kuuntelit, kun kerroin miten tontut lähtevät joka ilta vaeltamaan majastaan ja kurkkimaan talon ikkunoista, mistä löytyy kilttejä lapsia.
Ainakin tästä mummolasta löytyi aina yksi sellainen. Käsi kädessä kuljimme ulko-ovelle ja voi riemuasi, jos oven takaa löytyi pieni ruskea pussi, jonne tonttu oli jättänyt rusinarasian tai karamellin. Yhdessä kurkimme ja tutkimme tontun pihaan jättämät jäljet. Huopikkaat sillä oli selvästi ollut jalassa ja taisi joskus lumen seassa näkyä hiippalakista pudonnut valkoinen tupsu.
Pienestä kädestäsi tunsin sydämesi sykkeen. Kyllä neitiä jännitti.
Sellainen jouluhöperöhän minä olin. Nykymartat sanovat, ettei kaappeja kannata siivota, jos ei aio viettää jouluaan kaapissa. Nykyajan hömpötyksiä, sanon minä.
Tietenkin jouluksi piti kaapit siivota ja kellari ja joskus ullakkokin. Puhtaat matot vaihdettiin lattiaan ja verhotkin moneen huoneeseen.
Joulu oli pilalla, jos naapurin isäntä ei osannut valkata metsästään prikulleen oikeanlaista kuusta. Monesti tulit sitä koristelemaan avukseni.
Pöydässä piti olla kystä kyllä. Joskus tuppasi huvittamaan, kun isäsi kiitteli kinkun ja laatikot jokaisen suupalan jälkeen. Mielissäni tietysti olin. Isäsi tiesi, että tämä kissa elää kiitoksilla ja laittaa kehujen voimalla pöydän koreaksi seuraavanakin vuonna.
Vaikka en minä sillä. Paras kiitos oli, että olimme kaikki kasassa, yhdessä ja hyvällä mielellä. Jalat väsyneinä istahdin tuoliini keskelle olohuonetta ja ihailin teitä kaikkia. Minä ja minun pesueeni. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Sinulle ei jouluruoka tainnut koskaan oikein maistua. Nälän vei joulupukin jännitys.
Siihen aikaan tässäkin pahaisessa pikkukylässä oli vielä vilskettä. Nenä lasissa kyttäsit tielle, milloin joulupukki tulee. Kerran kaksi valkohapsista käveli toisiaan vastaan, eikä kumpikaan kääntynyt meidän pihaamme. Oli siinä sinulle selittämistä.
Pyh, pelkkiä apupukkeja nuo olivat, sanoin sinulle. Meille tulee se oikea. Ja niinhän se aina tuli.
Lämmintä minulla piisaa ja ruokaa pöytään. Oloonsakin saa olla tyytyväinen. En tahdo valittaa mutta yksinäisyys se taitaa eniten kolottaa.
Enpä minä ole ainoa. Televisiosta katselin ohjelmaa lääkäristä, joka teki kotikäyntejä vanhusten luokse. Kaverikseen lääkäri oli ottanut pienen koiransa. Parivaljakko oli tullut niin suosituksi, että aikoja oli vaikea saada. Joku vanhuksista oli kysynyt, että voisiko edes koira tulla, jos lääkäri ei jouda mukaan. Niin oli koira laitettu vanhuksen siliteltäväksi pariksi tunniksi.
Ajattele nyt, että ihminen voi olla niin yksinäinen, että koiran lyhyt vierailu helpottaa oloa.
Eihän minulla niin huonosti asiat ole. Onhan minulla naapurit ja tietenkin teidät, vaikka sitten matkan päässä.
Kova ikävä vain on. Vaikka tiedänhän minä nuorten kiireet ja paineet.
Pääsettekö pian käymään? Vaikka loppiaisena?
Soitathan jouluaattona? Menen naapuriin joulukahville kahden aikaan. Älä sitten siihen aikaan soita.
Rauhallista joulua sinulle! Kerro miehellesi terveisiä ja suukota vauvaa puolestani.
Rakkain terveisin
Mummo
|
|
