| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Hyvät päättäjät hakusessa
Kalat kutevat syvissä vesissä, eivät paljoakaan puhu. Tämä pätee muihinkin kuin siikoihin, joiden kutu oli myöhässä, ja lämpimien vesien ennustetaan romahduttavan ensi vuoden muikkukannan, mikä surettaa jo etukäteen.
Seuraavaa muikunkutua lähestyttäessä käydään kuitenkin kunnallisvaalit, ettei elämä ihan raiteiltaan menisi. Eihän niihin mittelöihin tosiaan ole aikaa kuin vajaa vuosi.
Enpä kuitenkaan ota kantaa paikallisiin henkilötason kuvioihin. Siihen aiheeseen ennätetään palata näilläkin palstaleveyksillä vielä moneen otteeseen.
Sen sijaan poliittiset ryhmät ovat vielä monta kertaa ihmeissään, kun ehdokkaita ei tahdo löytyä mistään. Muistoissa on sellainen tilanne, kun ehdokaslistoille oli vaikea päästä. Tie kulki jäsenäänestysten kautta. Ehdokkaaksi tyrkyllä olleiden kansansuosio ja yhteiskunnallinen asiantuntemus puntaroitiin tarkkaan kunnallisjärjestötasolla.
Ennen ihmiset kasvoivat järjestöissä luottamustehtäviin kaikissa poliittisissa ryhmissä. He joutuivat järjestön kautta lunastamaan toimintakykynsä ja vaikutusmahdollisuutensa. Näin totesi sosiaalineuvos Aaro Monthan 80-vuotishaastattelussaan tässä lehdessä maaliskuussa 2005, kun ihmetteli miten johtavilla luottamushenkilöpaikoilla, esimerkiksi kaupunginhallituksessa ja lautakuntien puheenjohtajina, on väkeä pystymetsästä.
Vaihtoehtoja ei valitettavasti ole. Poliittinen päätöksenteko kiinnostaa yhä harvempia. Ikärakenne näkyy näissäkin luottamustehtävissä. Eläkeläisillä on niihin aikaa. Moni työikäinen haluaa hengähtää ja virkistyä vapaa-aikanaan sen sijaan, että viettäisi iltansa lautakuntien kokouksissa. Lautakunnan rivijäsenyyskin nimittäin vaatii aikaa, jos sen tehtävän mielii hoitaa kunnolla. Varkautelaisista suuri joukko on töissä enemmän tai vähemmän maailmalla. Sitoutuminen luottamustoimiin on hankalaa.
Asia erikseen, jos ei kaiva tietoa, puntaroi lukuja, kyseenalaista, vertaile ja pohdi päätösten vaikutusta pitemmällä tähtäimellä. Esityslistat tahtovat jäädä huonolle opiskelulle, liitteistä puhumattakaan. Rakentavan kritiikin sijaan sorrutaan populismiin, takerrutaan lillukanvarsiin tai vastustetaan vastustamisen vuoksi.
Toki hääviä ei aina ollut yhteiskunnallisen vaikuttamisen kultakautenakaan, kun puolue määräsi näkökannat niin, ettei itsenäiselle ajattelulle jätetty sijaa. Linjat pitivät liiankin lujasti, ja jarruttivat siten kehitystä.
Sitten on sellaisiakin, jotka mielellään istuvat rivivaltuutettuina, eivätkä avaa kokouksissa suutaan. Sen sijaan toreilla ja turuilla kyllä puhuvat. Vastuunkantajiksi heitä ei voi sanoa. Pää laitetaan tiukan paikan tullen pensaaseen.
Kuntakentän myllerryksissä olisi tilausta rohkeille, avarakatseisille ja ennakkoluulottomille kuntapäättäjille, jotka osaisivat pitää päänsä sopivan kylmänä eivätkä antaa toisaalta poliittisten etujen ja intohimojen sekä toisaalta vanhojen asenteiden hämätä ja hämärtää.
Ehdokkaiden laatuvaatimukset korostuvat, kun kuntia ryhdytään laittamaan uuteen uskoon. Muutokset ovat väistämätön tosiasia, ja niiden hallinta vaatii vahvoja otteita kuntapoliitikoilta. Ensi lokakuussa valittavat valtuustot ovat vähintään yhtä kovien haasteiden edessä kuin parhaillaan istuvat. Takana ovat ne ajat, kun rahaa ja muuta hyvää jaettiin, ja poliittiset väännöt käytiin vain kaiken sen jyvittämisestä.
Nyt jos koskaan tarvittaisiin hyviä ehdokkaita. Pahoin pelkään, että heitä löytyy vaali vaaleilta vähemmän.
Myös julkisuudessa käytävän rakentavan poliittisen keskustelunkin perään saa haikailla turhaan. Varkaudessa on kaiken alleen huuhtova yksimielisyyttään kumiseva konsensus, ja kun vastakkaiset näkemykset perustuvat vain harvoin oikeasti toteuttamiskelposiin ajatuksiin, joilla olisi toivoakaan tulla poliittisiksi päätöksiksi, ei tilanne ole kovinkaan hedelmällinen.
Joroisissa ollaan kahdessa leirissä. Linjoista ei lipsuta, ja päätöksistä ja niiden synnystä taitetaan julkisesti peistä vielä pitkään kokousten jälkeenkin. Asioista ei puhuta, ja edetään tunteella tilanteesta toiseen.
Leppävirta-liikkeen Jorma Rajakannas kyseli Heikki Havukaisen (kesk.) roolista lukiolaisten poliittisessa paneelissa, mutta vastausta ei ole Havukaiselta näkynyt. Eikö kunnanhallituksen puheenjohtajan - ja kenen poliitikon tahansa - kuulu vastata hänelle julkisesti esitettyyn asialliseen kysymykseen? Vastaaminen kuuluu jo pelkästään hyviin tapoihin. Kyllä kuntapäättäjän pitäisi tässäkin tapauksessa ymmärtää asemansa merkitys ja käyttäytyä sen mukaisesti.
|
|
