| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Herra- ja rouvaonnea
Keskiviikko- ja torstai-iltana suljin silmäni television ääressä presidenttiehdokkaiden seurassa. Teema jatkui sujuvasti Varkaudessa perjantaiaamuisessa tilaisuudessa, jossa joukko jälkiviisaita pääsi leppoisissa tunnelmissa analysoimaan viikon presidenttitenttien antia.
Kymmenpäisessä seurueessamme kenellekään ei ollut yllätys, että kokoomuksen Sauli Niinistön suosio on lähtenyt mielipidetiedusteluissa laskuun. Sama ilmiö on nähty myös edellisissä suorissa kansanvaaleissa: suosikin iso etumatka alkaa lyhetä, kun ehdokkaat on asetettu ja keskustelu pääsee käyntiin.
Niinistön gallupsuosion lasku ei kuitenkaan ole satanut suoraan toisten ehdokkaiden laariin, vaan valinnastaan epävarmojen osuus on kasvanut eniten.
Joka tapauksessa presidentinvaaleissa on tulossa toinen kierros. Itse ennustan, että Sauli Niinistön suosio kantaa toiselle kierrokselle. Kutkuttavan jännittävää on, kuka siellä on hänen kanssaan.
Jälkiviisaistamme löytyi yksi, jolle keskustan Paavo Väyrysen kakkossija gallupeissa ei ole tullut yllätyksenä. Edes omat eivät jaksaneet uskoa uskoa Väyrysen mahdollisuuksiin silloin, kun keskusta etsi ehdokasta. Puolueen johto kääntyi kunniapuheenjohtajansa taakse vasta sitten, kun kaikki muut varteenotettavat henkilöt olivat kieltäytyneet ehdokkuudesta. Pelkästään se, että Paavo Väyrynen yltäisi vaalien toiselle kierrokselle, olisi balsamia eduskuntavaaleissa rökäletappion kärsineille keskustalaisille.
Tuttua rikkumatonta itseluottamusta puhkuva Väyrynen on kaivellut itsestään esiin jopa humoristin. Asiapuolella EU-kriitikko saa ilmaista vetoapua Euroopan talouskriisistä, jolle ei loppua näy.
Luonnollisesti myös perussuomalaisten Timo Soini ratsastaa EU-kriittisyydellä. Hän käyttäytyy keskusteluissa kuin oppositiojohtaja ja kuulijalle jää epäilys, tahtooko Soini aidosti presidentiksi. Samaa probleemaa joutuu miettimään perussuomalaisten kenttä: jos Soini nousisi Mäntyniemen isännäksi, kuinka kävisi puolueen nousukiidon, joka on hyvin pitkälle Soinin varassa.
Jos talouskriisi on etu Väyryselle ja Soinille, demareiden Paavo Lipposelle se on jossain määrin rasite. Pitkäaikainen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Lipponen on ehdottomasti suomalaisten valtiomiesten sarjassa ja täyttää kaikki presidentiltä vaadittavat ominaisuudet. Lipponen puolustaa kunnioitettavan suoraan ja rohkeasti Suomen vahvaa asemaa EU:ssa. Se vain näyttää nyt purevan heikosti syviin kansanriveihin ja jopa omiin.
Ongelma on sekin, että Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen mielipiteistä on vaikeaa suuria eroja kaivella. Maikkarin vaalitentin kuvakulmissa asetelman näki hyvin: kun Lipponen puhui, Niinistö nyökytteli vieressä ja toisinpäin.
Vihreiden Pekka Haavisto ja kristillisdemokraattien Sari Essayah ovat lukeneet läksynsä hyvin. Molemmat ehdokkaat pärjäävät hienosti televisiokeskusteluissa niin esiintyjinä kuin asiantuntemuksellaan.
RKP:n Eva Biaudetilla on hivenen liikaa yritystä, ja se näkyy sekavina puheenvuoroina ja toisten päälle puhumisena. Myös vasemmiston Paavo Arhinmäellä on ainakin vielä ollut vaikeuksia profiloitua keskusteluissa.
Jälkiviisaiden konklaavi oli kiitettävän yksimielinen siitä, että mikään presidentinvaaleissa ei vielä täysin varmaa. Kampanjat ovat vasta alkumetreillä, ja edellisetkin suorat kansanvaalit ovat osoittaneet, että asetelmat voivat muuttua nopeasti ja eriskummallisten asioiden vuoksi päälaelleen.
Tämä tietää ainakin sitä, presidenttiehdokkaiden seurassa on vietettävä niin sanomalehtien kuin television ääressä vielä paljon aikaa - todennäköisesti kyllästymiseen asti.
Yksi viisaistamme tiivisti presidentin tehtävät kahteen. Toinen tehtävä on huolehtia siitä, ettei Suomi joudu sotaan Venäjän tai minkään muun maan kanssa. Toinen on se, että presidentti osaa käyttäytyä ja ajaa Suomen asiaa maailmalla niin, ettei häntä tarvitse hävetä.
Vaikka presidentin tehtäväkentän määrittelisi näin yksinkertaistaen, Suomella on eittämättä käynnissä rekrytointi, jossa ei ole varaa epäonnistua.
Maikkarin vaalitentissä kukin presidenttiehdokas pääsi nimeämään suosikkipresidenttinsä maan historiasta. Esille nousi useita presidenttejä, ainakin K.J. Ståhlberg, Kyösti Kallio, Juho Kusti Paasikivi, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Tarja Halonen.
Pitkä lista kertoo osaltaan, että Suomella on ollut herra- ja myös rouvaonnea. Jokaiseen aikaan ja maailmantilanteeseen on löytynyt johtaja, joka on kyennyt kuljettamaan Suomi-neitoa oikeaa suuntaan. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö meillä olisi tätä onnea tälläkin kerralla.
sari.ristamaki@warkaudenlehti.fi
|
|
