Entäs jos asialle tehtäisiin jotain

A A
23.10.2011 6:00 Sirpa Ylönen

Olen seurannut sivusta useamman Keski-Savon alueella asuvan syystä tai toisesta potilaaksi päätyneen ihmisen matkailua pitkin Savonmaata hoitoa etsimässä. Hoito on yleensä ollut hyvää, kunhan ensin on saatu selvitettyä se, kuka hoitoa antaa ja missä.

Kun Itä-Suomessa on kolme sairaanhoitopiiriä ja melkoinen määrä kuntia terveyskeskuksineen, potilaat kulkevat aika ajoin paikasta toiseen, mutta tieto harvemmin pysyy tahdissa mukana. Niinpä potilaita lähetetään väärään paikkaan, tai pitkän mutkan kautta oikeaan paikkaan (kivuista viis, kunhan läheteprotokolla menee asianmukaisesti), tai jos potilas päätyykin kohtalaisen suoraan oikeaan paikkaan, eivät potilastiedot päädy välttämättä sinne tai jos päätyvätkin, eivät välttämättä ole ajan tasalla.

Älkää tulko sanomaan, että erilaiset hallintopiirien rajat eivät estä tiedonkulkua ja hoidon saamista. Eivät ehkä estä, mutta hitosti hidastavat.

Kun vihdoin ja viimein alkoi näyttää siltä, että jonkinlainen sopu syntyy ja jotain ruvetaan asialle ehkä tekemään, päätettiin tilata vielä pari selvitystä. Eikö kenellekään tässä parin vuoden aikana tullut aikaisemmin mieleen? Voisiko tätä vielä jotenkin siirtää ja vetkuttaa? Keksisikö kukaan?

Sillä aikaa mummot, ja vähän nuoremmatkin, ajelevat ambulansseilla ja takseilla pitkin valtateitä etsimässä oikeaa sairaalaa.

Tunnen kirkasta, puhdasta raivoa, kun ajattelen kaikkea sitä aikaa, tarmoa ja energiaa, joka on viime vuosien aikana käytetty riitelemiseen siitä, miten terveydenhuolto olisi järkevää järjestää.

Raivoni muuttuu suorastaan helisevän kristalliseksi kun muistan, että rähinä ei ole koskenut sitä, miten ihmisiä hoidetaan, tai edes sitä, miten voisi hoitaa tehokkaammin ja paremmin. On katsottu tarpeelliseksi vääntää kättä siitä, millaisia hallintohimmeleitä hoidon taakse rakennetaan, kuka niitä rakentaa ja miten.

Yksikään kuntapäättäjä ei saa minun silmissäni puhtaita papereita. Kun ajetaan "oman kunnan etua" on potilaan edulla sen kanssa hyvin vähän mitään tekemistä. Eikä valtio ole ollut sen viisaampi antaessaan epäselviä ja toinen toistaan kumoavia ohjeita siitä, mitä kuntien pitäisi, kannattaisi, tai olisi ainakin ihan kiva tehdä.

Kysymys on tietysti myös rahasta, mutta onko kukaan laskenut, miten paljon rahaa nyt kuluu turhiin lääkärikäynteihin väärissä sairaaloissa ja ambulanssimatkoihin. Miten paljon sairaslomat pitenevät tai miten monta vuorokautta kauemmin mummot makaavat sairaalassa näiden maakuntamatkojen vuoksi? Vaan mitäpä sillä on väliä, himmelileikki on paljon hauskempaa.

Ihmeen ihanana on pidetty uutta terveydenhuoltolakia, joka antaa potilaan päättää, missä häntä hoidetaan. En minä halua päättää.

Jos tarvitsen hoitoa, haluan, että minut viedään mahdollisimman nopeasti ja suoraan paikkaan, jossa saan tarvitsemani hoidon. Ei minulla ole ammattitaitoa vertailla eri sairaaloita ja lääkäreitä, kaikkein vähiten tilanteessa, jossa ehkä koskee ja pelottaa.

Tämä ei ole Keski-Savon terveydenhuoltomallin puolustuspuhe. En kirjoita tätä edes Varkauden sairaalan puolesta.

Minulle on aivan yhdentekevää, kuka hallinnoi, mitä hallinnoi ja kenen kanssa. Silläkään ei lopulta ole väliä, missä hoidetaan, kunhan jossain hoidetaan ja hoitaja tietää, mitä tekee.

Jos on tarvis, kuskatkaa vaikka Rovaniemelle, jos sieltä löytyy lääkäri joka vaivan osaa parantaa tai ainakin oloa helpottaa. Tuskin ambulanssissa edes takaisin menee sen enemmän aikaa kuin nyt tuolla maanteillä pyörivässä kyytirallissa. Ja edes toiseen suuntaan olo saattaa olla parempi.

Odotan hartaasti, että joku saisi tolkkua tähän systeemiin ja että joku muistaisi, että tarkoituksena on hoitaa potilaita, sairaita ihmisiä. Ei kerätä sulkia kuntapäättäjien hattuun tai kampittaa kaveria naapuripuolueessa tai -kunnassa tai parhaassa tapauksessa molemmissa.

Siihen asti mummot, ja vähän nuoremmatkin, jatkavat ambulansseilla ja takseilla ajelua pitkin valtateitä etsimässä sitä oikeaa sairaalaa.

Ja kunnat ihmettelevät, että kylläpä se erikoissairaanhoito taas maksaa.

sirpa.ylonen@warkaudenlehti.fi