| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Ammattitaidoton, ylimielinen ja turha
Kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa, arvoisa kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.). Tosin epäilen vähän, että ette lue tätä, koska me täällä maakuntien toimituksissa olemme ammattitaidottomia, ylimielisiä ja turhia.
Sinänsä on mukava saada palautetta, jota tässäkin työssä tulee valitettavan harvoin. Silti pyydän, että hieman tarkentaisitte arvosteluanne, edustaja Sasi. On vaikea kohentaa suoritustaan, kun moite on noin kovin ylimalkaista.
Selvää on, että kaikenlaista parannettavaa löytyy. Kapulakieli vaanii toimittajaakin, ja joskus lehteen asti pääsee kuva, joka ei ole aivan terävä. Koko sivun yleisilme voi olla tylsä ja mitäänsanomaton.
Rohkenen olla kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä yleensä johdu sen enempää ammattitaidottomuudesta kuin ylimielisyydestäkään.
Herkkähipiäisiä olemme sekä me journalistit että te poliitikot, kun arvostelua tulee. Silti olen hyvin loukkaantunut siitä, että mollaatte koko ammattikunnan suunnilleen kolmosluokan kansalaisiksi.
Arvoisa edustaja Sasi, ajatellaanko siellä eduskunnassa ihan oikeasti niin, että huono laatu noin yleensä on peruste sille, että jostakin asiasta peritään veroa? Jos näin on, ehdotan valtion rahapulan helpotukseksi paria taatusti tuottavaa veroa.
Ensinnäkin kaikesta pahasta tai huonosta ruoasta pitää periä haittavero. Ihan sama, onko huonoa ruokaa tarjolla kotikeittiössä, työmaaruokalassa vai huippuravintolassa, vastuulliset pitää panna maksamaan veroa. Verollepanoilmoituksen voi tehdä jokainen ateriaansa tyytymätön ruokailija.
Toiseksi haittavero pitää määrätä kaikille rumille ihmisille. Monen kunnon kansalaisen päivä on mennyt pilalle, jos on joutunut näkemään julkisessa tilassa ihmisiä, joilla on tukka pesemättä, perunanenä tai vanhanaikaiset silmälasit. Liian lihavat tai liian laihat ihmiset voivat myös pilata muiden hyvän mielen.
Jos rumien ihmisten on ihan pakko saada liikkua ulkoilmassa, heille voidaan määrätä pakolliseksi kokovartalohaalari, joka peittää myös kasvot. Hyviä vinkkejä saa Afganistanin entiseltä Taleban-hallinnolta.
Mitä ylimielisyyteen tulee, arvoisa edustaja Sasi, olen haistavinani sitä teidän omissa puheissanne.
Ainakin täällä meillä journalistin työ edellyttää yleissivistystä, kykyä omaksua uutta tietoa ja yhdistellä sitä vanhaan. Asiat pitää osata kertoa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti.
Ennen kaikkea työ edellyttää nöyrää asennetta ja sen muistamista, että lehteä tehdään lukijoille. Ylimielinen journalisti ei voi olla ammattitaitoinen.
Toki olen tavannut sellaisiakin kollegoja, jotka ovat olleet omasta mielestään fiksumpia kuin kaikki muut, ja varsinkin lukijat. He eivät ole yleensä kovin kauan alalla viihtyneet.
Vielä vakavampi väite, arvoisa edustaja Sasi, on se, että paikallislehdet eivät edistä demokratiaa. Niinpä ne ovat turhia, ja turhat lehdet joutavatkin kuolla.
Tällaisen järjenjuoksun edessä menen melkein sanattomaksi. Onko teille olemassakaan sellaista asiaa kuin paikallis- tai lähidemokratia? Oletteko unohtanut, että pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä?
Euroopan finanssikriisi on tärkeä asia, mutta se ei ole maailman ainoa tärkeä asia. Meillä täällä Varkaudessa ja lähiseudulla on monia muitakin huolen ja ilon aiheita. Luultavasti ministeriaikoinanne tapasitte meitä maakuntien toimittajia, jotka emme osanneet kysyä tarpeeksi viisaita kysymyksiä politiikan ylätason asioista. Me onnettomat, ammattitaidottomat ja ylimieliset yritimme aina tivata, miten tämä tai tuo asia vaikuttaa tämän kulmakunnan ihmisten elämään.
Lohduttomalta kuulostaa maailma, jossa äänensä saavat kuuluviin vain suuret ja kauniit, jos kerran julkinen keskustelu suojatien paikasta tai koirien tarpeiden tekemisestä on yksiselitteisesti tarpeetonta.
Olen kasvanut vanhanaikaisessa maailmassa, jossa moniäänisyys ja erilaisten mielipiteiden kohtaaminen olivat arvo sinänsä. Joskus uskottiin, että julkisen keskustelun kautta voidaan saada aikaan enemmistön kannalta hyväksyttäviä päätöksiä.
Olen elänyt siinä naiivissa kuvitelmassa, että yhteiskunnassa tarvitaan areena, jolla voidaan myös kritisoida päätöksiä ja niiden tekijöitä pelkäämättä kostoa tai vaientamista. Olen kuvitellut, että tavallisille ihmisille äänen antava, paikallinen lehti voisi olla sellainen.
merja.turunen@warkaudenlehti.fi
|
|
