Varkauden tilanne on mikä on, siinä ei voivottelut auta. Mitä me
varkautelaiset voimme tehdä itsemme, perheemme, kaupunkilaisten ja koko
Varkauden eteen? Omatoimisuus, sitkeys, yrittäminen, rohkeus. Näitä kaikkia
tarvitaan nyt kun työpaikat on kiven alla ja kaupungilla on rahat vähissä.
Moni varmaan kysyy: ``Mitä minä muka voisin tehdä?`` Jokainen voi tehdä
paljonkin ja yhdelläkin ihmisellä on suuri merkitys. Olen lasteni päiväkodin
vanhempainyhdistyksessä. Kaupungilla ei ole varaa ostaa päiväkodille
leikkikaluja, eikä kustantaa retkiä. Vanhempainyhdistyksen ansiosta lapsille
saadaan ensikin vuonna hankittua leluja tms.
Vanhempainyhdistyksiin ei yleensä ole paljon tunkua, joten toiminta saattaa
olla juuri yhdestä ihmisestä kiinni. Kaikilla ei ole kuitenkaan aikaa
liittyä vanhempainyhdistyksiin tms. toimintaan, mutta kaikkea pientä voi
tehdä. Naapurin mummelilta voi vaikkapa kysyä tarvitseeko hän apua
ulkoilussa tai pihatöissä, vaatteita voi lahjoittaa… Ideoita kyllä löytyy.
Kerran eräs ihana täti huomasi, että kannan painavia kasseja ja hän tarjoutui
auttamaan minua pyöränsä kanssa. Se oli tosi ihana lahja. Jo villasukkien
neulominen on iso asia kun nykypäivänä ei enää kaikki mummit osaa neuloa.
Etenkin vanhemmat ihmiset ovat iso ja tärkeä apu. He tekevät päivittäin
paljon pieniä hyviä tekoja, jotka monelta jää huomaamatta, mutta pienet teot
saattavat olla niitä kaikkein tärkeimpiä.
Aloitin yritystoiminnan. Myyn leluja ja pelejä. Alku on ollut haasteellista,
mutta erittäin mielenkiintoista. Muutama kuukausi sitten olin vielä aivan
tietämätön yrityksen pidosta, mutta varasin Wäläkkyyn ajan ja siitä homma
lähti liikkeelle. Sain Wäläkystä paljon tietoa. Lisäksi otin selvää asioista
netin kautta, lähettelin sähköpostiviestejä moniin eri paikkoihin,
laskeskelin ja lainasin ison nivaskan kirjoja kirjastosta.Alkuun oli
tarkoitus perustaa verkkokauppa, mutta onneksi siihen en ryhtynyt, sillä
yllätyskustannuksia olisi tullut paljon, jos en olisi ensin selvittänyt
asioita perin pohjin.
Yrityksen perustaminen onnistuu, vaikka suvussa tai kaveripiirissä ei
olisikaan ketään, joka osaisi yritysasioissa neuvoa. Itse lähdin miltei
nollasta. Ennen ei ollut hajuakaan yrittäjäeläkevakuutusmaksuista,
verotuksista sun muista. Nyt on jo jonkin verran viisaampi, mutta opittavaa
on edelleen paljon. En voi todellakaan sanoa, tuleeko toimintani
kannattamaan, mutta yritystoimintahan on aina arvaamatonta. Aloittelen
toimintaani pikkuhiljaa, ilman sen suurempia investointeja, ja katson miten
homma alkaa pelittämään ja sitä mukaa näen mitä riskejä uskallan ottaa.
JOULUMIELTÄ KAIKILLE!
Rakastakaa toisianne ja osoittakaa se myös teoin, ei pelkästään sanoin.
Yritetään yhdessä tehdä kaupungistamme parempi paikka elää.
