Taas on yksi vanha vuosi takana ja uusi edessä. Uuden vuoden kunniaksi mediassa on koottu kuluneen vuoden kohokohtia, joten päätin minäkin tarkastella omiani. Yhteen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja tuulevaan vuoteen varmasti yhtä paljon. Vanhan vuoden viimeisenä päivänä päätin koota vuoteni jollain tapaa ehyeksi kokonaisuudeksi.

Omassa elämässäni oli koulu vahvasti esillä myös vuonna 2008. Pidän yleensä opiskelusta, mutta koulu on minulle myös tärkeä sosiaalisen elämän kannalta. Koulussa näkee kavereita ja ystäviä sekä tutustuu uusiin ihmisiin. Kalenterivuoden aikana luokka-aste on vaihtunut ensimmäisestä toiseen lukiovuoteen. Takana on lukuisia kursseja ja kokeita, monia tunteja koulutyön edessä. On hauskaa ajatella näin jälkeen päin, että kouluvuodestakin jää paremmin mieleen välitunnit kuin oppikirjojen anti. Tosin en usko oppimisen eteen uhrattujen tuntejen menneen kuitenkaan kokonaan hukkaan.

Kouluun liittyy muitakin muistoja. Isoveljeni kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä, ja hänen lakkiaisensa jäivät mieleeni lämpimänä ja hauskana juhlana. Kevättä seurasikin monella tapaa erillainen kesä. Onnekseni sain kesätöitä viikkoa vaille koko kesäksi. Toisaalta koulua varten olisi voinut levätä enemmänkin, mutta työn teon myötä sain paitsi omaa rahaa ja työkokemusta, myös uusia ystäviä. Suurimman osan kesästä vietin toisella paikkakunnalla. Vaikka sukulaiset ympäröivätkin minut kesän ajan, koen silti itsenäistyneeni, sillä etäisyyttä vanhempiini oli kuitenkin viisisataa kilometriä. Etäisyyttä tuli niin ikään isoveljeen, joka parhaillaan viettää viimeisiä hetkiä armeijassa. Samalla velikulta on muuttanut ensimmäiseen omaan kotiinsa, ja kieltämättä olo on vähän haikea. Tämänkin takia koen kasvaneeni ihmisenä ja oppineeni tärkeitä asioita itsestäni, perheestäni, suvustani ja asioista yleensäkin.

Syksy toikin taas paluun arkeen ja pulpettiin. Enää en kuulu lukion nuorimpiin. Ihmettelen, miten paljon kaikkea syksyn aikana ehtikään tapahtua. Kunnalisvaalit kiinnostivat minua kovasti, ja olisin ehdolle asettunut, jos ikä olisi sen sallinut. Joka tapauksessa seurasin vaalitouhuja mielenkiinnolla ja monet syksyn tapahtumat liittyvätkin kunnallisvaaleihin. Yksi hauskimpia ja mieleenpainuvimpia hetkiä oli Vaaliexpress -ohjelmaan valmistautuminen sekä tietenkin suorassa tv-lähetyksessä esiintyminen! Niin syksyyn kuin koko kuluneeseen vuoteen mahtuu myös harrastuksia, leirejä ja retkiä. Etenkin seurakuntanuorten kanssa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Monta iltaa ja viikonloppua on mennyt ”maailmaalla” huidellessa. Pää ja sydän ovat täynnä muistoja, hyviä sekä huonoja hetkiä, joita on mukava muistella.

Yhtäkkiä vuosi läheni taas loppua ja oli aika hiljentyä jouluun. Jouluun valmistautuminen oli sekin erilainen tänä vuonna, sillä olimme perheeni kanssa kotona Varkaudessa, toisin kuin meillä yleensä on ollut tapana. En pahemmin osaa stressata joulusta, mutta siihen valmistautuminen on hauskaa. Leivoimme pipareita ja onnistuin jopa jonkinlaisen piparkakkutalon tekemisessä! Joulusiivous ja koristeet kuuluvat nekin valmistautumiseen, samoin joululaulut. Tänä vuonna ostin Elvis Presleyn joululevyn, jota olenkin innolla kuunnellut.

Itse joulu meni äkkiä, mutta tunnelma oli mukava ja rauhaisa. Kävimme siskoni kanssa aattona viemässä haudalle, muualle haudattujen muistomerkille, kaksi kynttilää. Hetki siellä Luttilan hautausmaalla oli ihana. Pimeää, rauhallista ja paljon kynttilöitä loistamassa valoaan. Jouluruoat, saadut ja annetut lahjat sekä ne hiljaiset hetket jolloin en tehnyt mitään tekivät joulustani loistavan. Kaiken kruunasi valkoinen maa ja pieni pakkanen.

Täytyy myöntää, että odotan tulevalta vuodelta paljon. Vuosi 2008 oli kenties arkinen, mutta silti ikimuistoinen. Tuleva vuosi tuo minulle uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joita odotan jo innolla.

Reilun kuukauden kuluttua koittaa vihdoin päiväni prinsessana eli Wanhojen tanssit. Muutama hassu hetki siitä ja löydän itseni historian ylioppilaskirjoituksista, mikä tällä hetkellä tuntuu isolta haasteelta. Myöhemmin syksyllä on luvassa lisää yo-kirjoituksia, mutta ennen niitäkin ehtii tapahtua. Keväällä häämöttää matka Strasbourgiin yhteiskuntaopinryhmän kanssa. Keväällä myös minusta tulee täysi-ikäinen. Se on asia, jota odotan, mutta jota toisaalta voisin vielä lykätä. Toivon saavani tulevaksikin kesäksi töitä, mutta kesällä on ainakin edessä pikkusiskoni rippijuhlat, niin uskomattomalta kuin se minusta tuntuukin.

Uskon, että vuosi 2009 opettaa ja kasvattaa minua entisestään. Moni asia muuttuu, moni ihmissuhde muuttuu ja paljon uutta ja arvaamatonta on edessäni. Silti odotan tuota kaikkea, vaikka itse vuoden vaihtuminen ei tunnu enää niin hienolta kuin ollessani pienempi.

Innostuin jopa tekemään muutaman uuden vuoden lupauksen. Tärkeimpänä niistä pidän sitä, että lupaan olla rehellinen itselleni ja antaa itselleni enemmän aikaa. Joku voisi sanoa minua itserakkaaksi, mutta kyllä ihmisen pitää itseäänkin ajatella. Oma aika ja oma rauha on ihanaa! Siksi julistankin vuoden 2009 rauhan vuodeksi itselleni sekä muille, niin lähellä kuin kaukanakin.

Oikein rauhallista, iloista ja onnellista uutta vuotta 2009 kaikille Teille!