Kokeillaanpa tällaista kirjoitusmuotoa, tapaa ilmaista itseään. Saa nähdä,
mitä tulee, mutta työnnetään se kuitenkin verkkoon. Verkkolehden
lukijoidenkin on hyvä tällaisena aikana totutella kaikenlaisiin
kirjoituksiin.
Nuorisokahvila aukaisi ovensa Taulumäen torin kupeella, Tori-Torpalla (ent.
Kansantalo). Alku näyttää oikein lupaavalta. Hyvä juttu!
Yleensähän nuorisokahvilat eivät Varkaudessa ole pitkään eläneet. Intoa on
enemmän ollut suunnittelijoilla ja vetäjillä kuin itse nuorilla. Muistan
toimittajanurani alkumetreillä istuneeni uimahallin alakerrassa ja mitäpäs
muuta kuin nuorisokahvilajutun teossa. Juotiin kahvit nuorisotoimen
edustajan kanssa kaikessa hiljaisuudessa, kun teinit juopottelivat ja
mellastivat Antinpuistossa.
Torppa on hyvä paikka nuorisokahvilalle. Tätähän jo aiemmin yritettiin, mutta
politiikka astui peliin ja nähtiin punaista.
Jännä, miten joku rakennus herättää ihmisissä tunteita. Tottakai jokaisella on
oma historiansa, mutta toisaalta, seiniähän ne vain ovat.
Kaksi hyvää asiaa on tässä: ensiksikin se, että nuoret ovat löytäneet
kahvilansa ja toiseksi se, että Torpalle saadaan elämää.
Veteraanikelkkailijat kokoontuivat lauantaina Heinävedelle. Paraatissa nähtiin
museotavaraa, mutta ei kuitenkaan sellaista laitetta, mikä minua on
kiehtonut siitä lähtien, kun sen kuvan näin Veikko Huovisen
Veitikka-teoksessa.
Ummenajokas on ihan oikeasti ollut olemassa. Mies seisoo suksilla, aisat
kädessä. Aisojen väliin on asemoitu puutynnyri, johon on vielä isketty
pykäliä vedon parantamiseksi. Vanhan kansan moottoripyörän moottori –
olisiko joku 125-kuutioinen – panee hihnavälityksellä tynnyrin pyörimään ja
silloin suksimiestä vietiin.
Ranualaisen Matti Lohen vuonna 1926 rakentama ummenajokas on Suomen
ensimmäisiä moottorikelkkoja. Tällaisia tehtiin. Niihin aikoihin esiteltiin
Suomen Kuvalehdessäkin jonkun joroislaisen sepän moottorikelkkakeksintöä ja
kansakouluntarkastaja Akseli Salokannel liikkui näissä maisemissa koululta
koululle omalla potkukelkallaan, joka sai voimansa polkupyörän
apumoottorista.
Ja eikö moottorikelkkoja askaroitu Varkaudessa, Kurolan puolella 1960-luvulla
jopa kaksin kappalein: toinen Iivarisen pajalla, toinen Jaakko Tuomaisen
kotiverstaassa? Oliko jommassakummassa Jawan tai Pannonian 250-kuutioinen?
Tästähän saisi koostettua jutun, jos joku osaisi enemmänkin kertoa näistä
paikallisista virityksistä.
Ensi viikon tiistaina paljastetaan kirjastolla Varkauden kaupungin
80-vuotisjuhlareliefi. Jännitys huipentuu; mitä lie Tommi Laine siihen
vanhan kanavan partaalla sijaitsevassa pajassaan takonut?
Kaupunkia kai sen pitäisi kuvastaa. Kyllä siitä silloin pitäisi löytyä ainakin
euron mentävä reikä.
