Suuri päivä
05.06.2009 08:50 Katariina Papunen
Eräänä sateisena toukokuisena torstaina, kaukana tuolla jossain byrokratian kotiseuduilla, sain kokea ja tutustua kokonaisen päivän ajan Euroopan parlamenttiin ja sen toimintaan. Monista kuvista tuttu parlamentin rakennelma oli kieltämättä viihtyisä. Kokemus ainakin oli mahtava. Pääsimme leikkimään meppejä äänestäessämme täysistunnossa ja työskennellessämme toimielinten tiloissa. Sain myös kunnian koetella puhujan taitojani esitellessäni junioiriparlamentille Varkautta, sekä kaupungissa sijaitsevaa lukiotamme.
Onneksi päätimme jo hyvissä ajoin koulussa, että kun nyt pääsemme lähtemään Ranskan Strasbourgiin asti, niin olemme siellä pitempäänkin kuin vain päivän tai kaksi. Viikon kestänyt yhteiskuntaopin matkamme oli monipuolisesti toimintaa ja yllätyksiä täynnä. Hulppeita maisemia, kauniita, vanhoja rakennuksia, hyvää ruokaa sekä loistavia ostospaikkoja jokaisen makuun löytyi kohdekaupungistamme vaivatta. Ihastuin niin ikään toimivaan raitiovaunuliikenteeseen, jota nyt kaihoisasti muistelen Varkaudessa liikkuessani.
Matkamme päätarkoitus, EU:hun tutustuminen, täyttyi osaltani erinomaisesti. Valitettavasti kaikilla ryhmämme jäsenillä ei ollut läheskään samankaltaiset motiivit lähteä tälle ainutlaatuiselle matkalle, mutta selvisimme kuitenkin. Ainakin minulle matka oli hyödyllinen, sillä olen kiinnostunut Euroopan unionin toiminnasta. Euroschola –päivämme parlamentissa havainnollisti hyvin, miten kuuluisat mepit työtään tekevät. Päivä piti sisällään myös haasteita, joita kuvittelisin eurokansanedustajienkin kohtaavan. Kieliongelmat on vielä helppo selvittää, mutta joillakin kollegoilla oli vaikeuksia pysytellä annetussa aiheessa ja olennaisissa asioissa, puhumattakaan kompromissien teosta. Se, että kykenee huomioimaan muut ja muiden tarpeet päätöksen teossa, on mielestäni erittäin tärkeää. EU:ssa päätettävät asiat ovat yhteisiä, joten yhdessä pitää tehdä päätöksetkin, mikä toisinaan vaati tietynlaista joustamista.
Tuleva suuri päivä, vaalisunnuntai, on minulle siksi tärkeä, että saan elämäni ensimmäisen kerran vaikuttaa äänestämällä. Aioin nyt, ja jatkossa käyttää äänioikeuttani, sillä sen lisäksi, että saan oikeuden valittaa, saan niin ikään olla mukana valitsemassa päättäjiämme. Koen kaikkien äänien olevan tarpeellisia.
Itse en osaa kuvitella tilannetta, jossa Suomi ei olisikaan osa Euroopan unionia. Minä ja ikätoverini, samoin kuin kaikki meitä nuoremmat, emme tunne aikaa tai yhteiskuntaa jolloin EU:ta ei ole ollut. Meille EU on nykyaikaa, mutta ennen kaikkea se on tulevaisuutemme. Ei Suomen kaltainen pieni maa pärjää yksin. Muistakin maista löytyy niin metsä- kuin metalliteollisuutta sekä huipputeknologiaa, joten unionin jäsenyys helpottaa kaupankäyntiämme ja euro talouttamme. Sen verran olen historiasta oppinut, että vakaa talous takaa rauhan. Minulle EU tarjoaa paljon haasteita ja mahdollisuuksia matkustaa, opiskella ja työskennellä muissa eurooppalaisissa maissa. Itsekkyys on syytä unohtaa, sillä tulevaisuus on yhteistyön aikaa, ei eristäytymisen.
