Miksi alistat miehesi moiseen? Tämä oli kommentti eräältä keski-ikäiseltä
mieheltä joka kuuli, että meillä keittiötyöt hoitaa mieheni. En voinut
uskoa, että nykypäivän Varkaudessa kuulisin vielä jotain vastaavaa.
Aina sitä arjen keskellä ei muista arvostaa niitä pieniä asioita, mitkä
sujuvat hyvin. Monessa perheessä kotityöt ovat yleinen riidanaihe.
Meillä kotitöiden jako on pikkuhiljaa asettunut uomilleen.
Mies tekee pääruoan ja hoitaa tiskit. Minä leivon ja teen jälkiruoat. Mies käy
usein kaupungilla hoitamassa asioita, kun taas minä huolehdin muuten raha-
ja paperiasiat. Mies imuroi ja huolehtii konepestävistä pyykeistä. Minä
putsaan hajulukot, kopistelen matot ja hoidan käsipyykit jne.
Kun asuimme omakotitalossa vuokralla mies tykkäsi hoitaa kukat ja kitkeä
rikkaruohot. Minä taas olen kukkien kanssa tosi surkea, ja pidin erityisesti
ruohon leikkuusta, puiden pilkkomisesta ja talvella lumitöistä.
Ruuvimeisselin ja vasaran käytöstä sekä pienistä remppahommista on kova
kiista edelleen, kun kumpikin haluaisi ne tehdä.
Taidamme useammin kiistellä siitä kumpi saa työn tehdä kuin siitä kumpi sitä
ei joudu tekemään.
Monesti olen yrittänyt mennä täyttämään astianpesukonetta, mutta eipä
aikaakaan kun mies tulee puolustamaan omaa reviiriänsä. Kumpikin tietää jo
toisen reviirin, mutta pitäähän sitä aina välillä toista kiusata.
Ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä niitä asioita mistä tykkää ilman, että
tarvitsisi tuntea häpeää tai velvollisuutta tehdä joku asia sukupuolensa
takia. Nainen tuntee yleensä helpommin häpeää jos koti ei ole siisti, ja
mies taas siitä jos vaikkapa kaapin ovi on korjaamatta.
Lapsilleni yritän opettaa, että heidän ei tarvitse olla samanlaisia kuin muut,
vaan heidän tulisi arvostaa ja kehittää ihania ainutlaatuisia piirteitään,
jotta he oppisivat hyväksymään sekä itsensä että muiden erilaisuudet.
Nykyään tytön poikamaisuus hyväksytään jo paremmin kuin pojan tyttömäisyys.
Jos poikani pyytäisi päästä tanssimaan balettia, niin myönnän, miettisin sitä
itsekin pitempään, ja varmistaisin moneen kertaan, että onko tämä nyt
varmaan se harrastus, mitä hän kaikkein eniten haluaa tehdä, kuin jos
mahdollinen tyttölapseni pyytäisi päästä pelaamaan jalkapalloa.
Poika joutuisi kuitenkin selittelemään harrastustaan useaan otteeseen elämänsä
aikana, enkä haluaisi, että baletin aloittaminen olisi vain pelkkä
päähänpisto. Mutta jos poikani haluaisi ehdottomasti tanssia balettia niin
en missään tapauksessa vaatisi häntä valitsemaan samanlaista harrastusta
kuin muut pojat, vaan arvostaisin suuresti pojan valintaa ja rohkeutta olla
erilainen. Samoin kuin arvostan niitä harvoja rohkeita aikuisia miehiä,
jotka ovat uskaltaneet aloittaa baletin harrastamisen.
Monesta miehestä löytyy varmaan niitä naisellisia piirteitä ja monesta
naisesta miesmäisiä. Toki on myös paljon niitä naisia, jotka ovat erittäin
naisellisia ja samoin miehiä jotka ovat erittäin miesmäisiä.
Itse tykkään harrikoista, mutta silti haluaisin tanssia balettia. Tykkään
tehdä pieniä remppahommia, mutta teen myös käsitöitä.
Arvostakaa ja rakastakaa itseänne juuri sellaisina ainutlaatuisina, ihanina,
mahtavina persoonina mitä olette!
