Pieniäsuuria hetkiä

16.07.2009 14:11 Sari Pirskanen

Anteeksi blogini viivästyminen. Takana on jälleen yksi keuhkokuume. Helleviikko meni sairastellessa, mutta onneksi nuo sateiset kesäpäivät ovat enemmän minun makuuni kuin paahtavan kuumat kesäpäivät. Onneksi sentään koko kesä ei ole mennyt sairastellessa vaan monia pitkäänkin kaivattuja asioita ollaan tänä kesänä saatu toteuttaa. Pieniä asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä meille, mutta joiden toteuttaminen ei ole ilman autoa onnistunut.

Niin meillä on nyt siis auto. Kaikkein ensimmäiseksi auton oston jälkeen kävimme rakkaan tätini haudalla. Pojat olivat pitkään kyselleet milloinka päästään käymään haudalla ja nyt sitten vihdoin ja viimein päästiin. Matkaa haudalle on vain 24 km, mutta silti tuntui oudolta kun sai vain hypätä auton kyytiin ja lähteä. Sain esitellä lapsille ensimmäistä kertaa myös minun isovanhempieni haudat. Tunne oli mahtava.

Pian Kangaslampi-reissun jälkeen lähdimme käymään tätini mökillä Niinimäessä. Ainakin tähän saakka kesän kohokohta on ollut ``matka maailman ympäri``. Kun pitkään aikaan ei ole päässyt oikein mihinkään niin, Varkaus-Pieksämäki-Suonenjoki-Tervo-Kuopio-Varkaus reissu tuntui matkalta maailman ympäri. Tervossa asuvat mieheni mummi ja ukki. Jälleennäkeminen oli liikuttava. Kuopus oli 1-vuoden ikäinen, kun sai nähdä isomumminsa ja -ukkinsa edellisen kerran, vaikka kilometrejä ei Tervoon ole kuin 116. Lapset olivat kyselleet monta kertaa, että milloin päästään ukkia ja mummia katsomaan. Vastaukseksi ei voinut antaa muuta kuin ``en tiedä, ehkä sitten kun meillä on se auto``.

Monta pitkään kaivattua reissua ollaan jo tehty, mutta monta reissua on vielä tekemättä. Kuten kummitytön luona käynti Sorsakoskella ja mieheni kummipojan luona käynti Lappeenrannalla.

Kesän hienoimmat ja liikuttavimmat hetket on tullut koettua yllättävissä paikoissa; hautausmaalla, kalassa kuopuksen kanssa, seikkailulla esikoisen kanssa, kun iltatorin jälkeen kierrettiin sankarihautausmaat ja rymyttiin pusikoiden läpi, tivolissa esikoisen kanssa, kun hänen kanssaan pystyi ensimmäisen kerran menemään ´´isompien´´ laitteeseen, Tervon reissulla, Niinimäen mökki-reissulla serkun kanssa käyty keskustelu ja sukulaisten tapaaminen, Kuopion eläinpuistossa lampaiden syöttäminen ja kissanpentujen hoivaaminen.

Ei onneen ole tarvittu suuria asioita pienen pieniä vain, ei ulkomaanmatkoja, eikä tavaroita lukuun ottamatta autoa, mikä on tehnyt mahdolliseksi monien kokemusten syntymisen.

3 kommenttia

Janita kirjoitti 17.07.2009 20:01

Hienoa että olette ostaneet nyt sen auton.Muistakaa kuitenkin, että autous ei ole autuus.Upeaa että nyt pääsette toteuttamaan lasten toiveita,reissut mummuloihin ja pappaloihin.Se avartaa maailmaa ja pääsette pois betonillähiöstä.Olet oikeassa siinä, että Onneen ei todellakaan tarvita ulkomaanmatkoja eikä missäään nimessä tavaroita! Onni syntyy hyvinkin pienistä asioista eikä siihen tarvitse maallista mammonaa tai materiaalia.Toivottavasti olette parantuneet ja saatte olla terveinä loppukesän ja ajatelkaa positiivisesti: Nyt työnsaantimahdollisuuskin paranee, kun voitte kulkea lähikuntiinkin, ei tarvitse roudata kamoja linja-autoon,ei tarvitse kyykkiä neljän seinän sisälä ,ei tarvitse olla riippuvainen toisten menoista (voi mennä itse milloin haluaa ja minne haluaa),lääkäriinkin pääsee jne. Onkohan tuo auton omistaminen sittenkin autuus? Helpottaa kummasti liikkumista ja asioiden hoitamista. Hmm...täytyypä minunkin alkaa harkita. Hyvää kesän jatkoa koko perheelle

petteri kirjoitti 04.08.2009 11:01

Onneen ei tarvitse elämää mullistavia asioita tai paljoa maallista omaisuutta, mielenrauha on ensimmäinen askel kohti onnellisuutta.

Itse nuoruuden vuosien jälkeen etsin onnellisuutta pitkään ja hartaasti, loppujenlopuksi ymmärsin että ennen kuin voin olla onnellinen niin minun piti antaa itselleni anteeksi erheeni mitä nuorena tuli tehtyä.

Vihdoinkin voin sanoa että olen löytänyt mielenrauhan ja pienen osan onnellisuutta mitä tässä maailmassa on.

Kiitos.

 

-Petteri

Marita kirjoitti 11.08.2009 08:57

:))

//