Päivä Prinsessana
23.02.2009 15:15 Katariina Papunen
Onneksi en ole kovin taikauskoinen. Minulle perjantai 13. päivä ei ole (vielä) koskaan ollut erityisen epäonninen. Onneksi sen takia, että helmikuun 13. päivä oli perjantai, mutta ei tavallinen sellainen. Kauan odotettu ja vähän pelättykin vanhojen tanssi päivä oli vihdoin totta.
Minulle oli jo ennen lukioon tulemista itsestään selvyys, että tanssin vanhat.
Valmistautuminen suureen prinsessa päivään alkoi jo viime syksynä. Tai itse asiassa jo viime keväänä, kun varasin kampaajan! Parinkin sain varattua kesälomalla, mikä helpotti oloa, sillä lukiossa on tyttöihin verrattuna vähän poikia. Varsinainen valmistautuminen alkoi kuitenkin elokuussa, kun aloimme yhdessä tapailla tanssiaskeleita. Myös puvun suunnittelun aloitin hyvissä ajoin alkusyksystä.
Oma pukuni on itse tehty. Löysin kankaan, oranssin morsiussatiinin, syyskuussa Kuopion Eurokankaasta. Ihastuin näyttävään väriin, joka ei kuitenkaan aiheuttanut räikeydellään päänsärkyä. Ensimmäisen version tein vanhoista lakanoista, kaiken varalta. Mekkoni malli ehti muuttua vielä tekovaiheessakin. Lopputulos oli mielestäni ihana, sillä mekosta tuli riittävän yksinkertainen, mutta takana oleva iso rusetti antaa puvulle ripauksen omaperäisyyttä. Hehkuva väri ei montaa yksityiskohtaa kaipaa.
Tekemällä pukuni itse säästin, tai ainakin vanhempani säästivät, huomattavan paljon. Moni kavereistani maksoi mekostaan melkein kolme sataa euroa, osa hieman enemmänkin. Vanhojen tansseja onkin nykyään ihan aiheellisesti kritisoitu päätä huimaavien summien takia. Monelle tytölle ei näissäkään tansseissa viisi sataa riittänyt kattamaan yhden päivän kuluja. Olen ylpeä itsestäni, koska sain kohtuudella nauttia iki-ihanasta päivästä. Rahaa meni minullakin reilut 200€, mutta kyllä se oli sen arvoista. Keskimäärin pari sataa on vielä pienehkö summa Wanhoista.
Vanhojen tansseihin osallistuminen ei ole kenellekään pakollista. Miksi sitten enemmistö lukiolaisista ryhtyy moiseen ja maksaa maltaita muutamasta hetkestä?
Vanhoilla on Suomessa pitkä perinne, ja niissä esitettävillä tansseilla sitäkin pidemmät. Yli puolen vuoden harjoittelu oli hauskaa, ja lopulta askeleet osuivat kohdalleen. Erilaiset valssit, tango, hitaat ja nopeat tanssit tekivät kokonaisuudesta nautittavan, sekä tanssijoille että katsojille. Tanssipäivään kuului muutakin ohjelmaa, kuten sadat valokuvat, yhteinen ruokailu ja illan jatkot Rauhalahdessa, mutta parasta ja ikimuistoisinta oli itse tanssiminen. Muistan, kuinka jännitimme yhdessä ennen tansseja, sekä miten iloitsimme onnistumisestamme.
Vanhojen päivä on ehdottomasti lukion kohokohtia, ja toivon perinteen säilyvän näyttävänä, iloisena ja ilahduttavana jatkossakin. Päivän prinsessana, tai prinssinä, voi kokea vain ne, jotka siihen osallistuvat. Perjantai kolmastoista vaati paljon, mutta se antoi enemmän. Jälkeenpäin on hauska katsella kuvia ja videota ja muistella tuota päivää. Parhaat hetket eivät näy kamerassa, mutta säilyvät muistissani pitkään.
