Jotkut ajattelevat, että opiskelun ja äitiyden yhdistäminen on tosi raskasta ja liian stressaavaa. Joku on jopa kehottanut minua luovuttamaan opiskelujen suhteen. Peläten tietysti, että opiskelu käy liikaa voimilleni. Tuon tyyliset kommentit ovat saaneet minuun vain lisää puhtia, tahdonvoimaa ja näyttämisen halua. Minä kyllä pystyn!

Opiskelu ei ole niin stressaavaa lasten kanssa kuin voisi luulla. Päinvastoin opiskelu on antanut paljon voimaa ja jaksamista arkeen. Kyllä välillä on tietenkin ollut niitäkin päiviä, kun on ajatellut, että ei tästä tule mitään.

Kun olin vielä kotiäiti hoidin lapsia päivät ja illalla miehen tullessa kotiin aloitin opiskelun.

Järjestely oli erittäin toimiva ja tehokas. Mielenkiinto opiskeluun oli aivan toisenlainen kuin ennen lapsia.

Ilman lapsia en olisi jaksanut opiskella ja ilman opiskelua en olisi jaksanut arkea. Opiskelu on ollut minulle arjen voimanantaja.

Silloin kun lapset ovat pieniä, ja opiskelu saattaisi tuntua omalta jutulta, niin en voi muuta kuin suositella käyttämään tuota aikaa iltalukiossa opiskeluun. Tietenkin joka perheessä on erilaiset tilanteet ja kaikille iltalukio ei ole paras vaihtoehto.

Opiskelu voi olla sitten paljon vaikeampaa, kun nuorimmainen on täyttänyt kolme vuotta.

Parin vuoden sisällä olen tehnyt työharjoittelujaksoja, koska iltalukiolaisena minua ei luokitella opiskelijaksi. Työharjoittelun, opiskelun ja äitiyden yhdistäminen onkin ollut rankempi juttu, ja opintojen loppuun saattaminen onkin venynyt pitemmälle, mitä alkuun suunnittelin. Lukion päättötodistuksen sain kyllä jo vuosi sitten, mutta ylioppilaaksi en ole vielä päässyt. (Tämän kevään tuloksista ei ole vielä tietoa.)

En kadu kuitenkaan opintojen venymistä. Työharjoittelujaksojen aikana en ole halunnut käyttää iltoja lukemiseen. Illat olen halunnut viettää lasten kanssa. Jos opiskelut ovat venyneet sen takia niin se on kyllä sen arvoista. Olisinhan tietenkin voinut aloittaa päiväopiskelun, mutta rahallisesti se olisi ollut huono vaihtoehto, ja iltalukiossa olen saanut opiskella itsenäisesti, mikä on ollut paras oppimismuoto minulle.

Vaikka aikaa opintojen parissa on vierähtänyt niin opiskeluinto ei ole laimentunut. Opiskelu on pitänyt yllä toivoa, että joskus saan vielä toteuttaa haaveitani. Yksi haaveistani on, että pääsisin vielä joskus yliopistoon opiskelemaan. Haluan saada sellaisen ammatin, joka vaatii vielä paljon opiskelua valmistumisen jälkeenkin.

Vaikka pettymyksiä tulisi ja opiskelut eivät onnistuisi toivotussa ajassa niin luovuttaa ei pidä. Ja muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Itse kyllä tietää mikä on parhaaksi itselleen, lapsille ja koko perheen hyvinvoinnille. Anna asioille aikansa niin kaikki järjestyy.