Tämänvuotinen tavoitteeni – menestyä Hawajilla – haihtui savuna ilmaan siinä
samassa silmänräpäytyksessä, kun reisilihakseni repesi keskellä
laavakenttää. Liioittelua olisi sanoa, että koko vuoden työ meni hukkaan,
sillä toihan tämä kausi myös menestystä. Siitä on tosin pitänyt muistuttaa
jopa itseäni. Kohtuuttomalta epäonnistuminen tuntui kisaan uhrattujen
eurojen, ajan ja lukemattomien treenituntien jälkeen.
Olin heinäkuusta saakka elänyt ja hengittänyt Hawaiin kisaa varten. Tein
omasta mielestäni kaikki niin hyvin kuin osasin niillä resursseilla, mitä
minulla oli käytössäni. Ja silti, jalastani löytyi sellainen kohta, joka ei
ollut valmis ja riittävän vahva päivän tuomiin rasituksiin. Toki vammaan
vaikutti käsittämättömän huono tuurikin. Viheliäistä tässä lajissa on se,
ettei heti seuraavana viikonloppuna ole mahdollista mennä kokeilemaan
uudestaan, josko tukijalka kestäisi tai askel osuisi lankulle.
Olympiakomitean herra isojohtaja ruoti tuossa taannoin suomalaisten
urheilumenestystä. Tai menestymättömyyttä ja syitä siihen. Sanoma oli
lyhykäisyydessään se, ettei "teen vain parhaani" enää riitä. Kenelle se ei
riitä? Mikä sitten riittää? Pitäisikö minunkin nyt ylimenokauden kunniaksi
liittyä johonkin jääkiekkojoukkueeseen, jossa minut opetettaisiin painamaan
110 prosenttia lasissa? Itselleni on hieman epävarmaa, otetaanko se minulta
puuttuva sadan prosentin yli menevä osuus tai ex-hiihtäjän mainitsema hurmos
jostakin purkista, piikistä vai varastetaanko se kaverilta.
Toivon todella, että urheilujohtaja tarkoitti itsensä ylittämistä siinä
mielessä, että kukin löytää itsestään niitä piileviä voimavaroja. Vaikka
tein parhaani menestyksen eteen, se ei tällä kertaa riittänyt tavoitteen
täyttymiseen. Voin luvata, että jatkossakin urheilen niin hyvin kun osaan.
En enempää. Erityisen huolissani olen siitä, miten tuollaiset vaikuttavat
urheilevaan nuorisoomme. Urheilumenestys ei saa mitata ihmisarvoa. Olenkin
erityisen onnekas, sillä viestit Hawajille kotiväeltä menivät jotenkin tähän
tapaan: "Olet yhtä rakas epäonnistumisesta huolimatta. Tervetuloa kotiin!"
1 kommentti
