Luksuselämää
14.01.2009 15:53 Sari Pirskanen
Serkku lähti, ja niin lähti autokin. Viikon kestäneen luksuselämän jälkeen on havaittavissa jonkun näköisiä auton vieroitusoireita, jos ei muilla perheenjäsenillä, niin ainakin minulla.
Monet nykypäivän lapset ovat innoissaan, jos pääsevät bussin kyytiin. Meillä on toisinpäin, auton kyytiin pääseminen on harvinainen nautinto. Nykypäivänä, monelle ihmiselle 5 km:n matka, ei ole matka eikä mikään. Meille matka on pitkä. Joskus jopa miltei mahdoton, etenkin kovilla pakkasilla. Sillä ainoa oma liikkumisvälineemme lasten kanssa on pyöränperäkärry.
Jouluaattona pääsimme käymään poikien mummin ja ukin luona saunomassa ja katsomassa joulupukkia. Kiitos siitä kuuluu serkulleni, muuten olisi koko reissu jäänyt tekemättä. Ja kaupassakin päästiin käymään ihan autolla. Se vasta luksusta olikin, kun tämän kokoisen perheen ostokset ei ole aina mitään pieniä. Ei etenkään joulunaikaan.
Täällä Varkaudessa ilman autoa eläminen ei ole mitenkään helppoa. Bussivuoroja vähennetään, ja hinnat ovat taivaissa. Edestakainen reissu toiselle puolelle kaupunkia, poikien mummin ja ukin luona, tulee maksamaan meidän koko sakille 17,60 €. Pyöränperäkärryllä, kun ei viitsi ihan näin kovilla pakkasilla toiselle puolella kaupunkia kahden tenavan kanssa lähteä ajelemaan. Kyläilyreissut ovat jääneetkin harvaksi hintansa ja bussiaikataulujen vuoksi.
Sunnuntai pakkaspäivät ovat yleensä niitä kaikkein rankimpia. Bussit eivät kulje, joten kyläreissut ovat vain haaveita. Elämme tiivisti täällä betoniloukussa, kun ulkoilemaankaan ei kovilla pakkasilla voi lähteä.
2 km:n lasten hoitoon vientikin on omaa luokkaansa pyöränperäkärryllä kovilla pakkasilla.
Könönpeltoon päin ei viikonloppuna pääse bussilla ollenkaan. Monet perhetapahtumat ovat tästä syystä jääneet kokematta. Samoin Vekara Varkaus tapahtumat, jotka ovat syrjemmässä. Pyöränperäkärryn kanssa en uskalla poikien kanssa Kangaslammin teille lähteä ajelemaan.
Paljon sairastelevien lasten kanssa autottomuus tuo myös omat haasteensa.
Mutta niin kuin kaikesta, niin myös autottomuudesta löytyy omat hyvät puolensa. Sisua on tullut roimasti lisää. Ja monia pieniä asioita osaa arvostaa paljon enemmän kuin ennen. Kuntokin on kohonnut reippaasti, kun perässään vetää 60 kg lastia (peräkärry + pojat). Ja kevättä, sitä, osaa totta totisesti arvostaa!
Kun talven yli päästään, niin elämä taas helpottuu, ja tänne betoniloukkuunkin koittaa viimeisellä, pitkään kaivattu ja odotettu, vapaus.
13 kommenttia
Osta auto sitten - vanha kaytetty auto maksaa noin 700-800 euroa. Eihan se ole minun vikani. Ei auto ole mitaan luksuselamaa. Itse asuin USAssa autossa yli kaksi vuotta Miamista Los Angelesiin Dallasiin Atlantaa New Yorkiin Washington DC jne valilla kayden Valkoisen Talon edessa juomassa pullon viinia.
Terveisin,
Make ja Pena
sari on oikeassa onhan se kuin luksusta jos auton kyytiin pääsee.mutta sellaiselle jolla on oma auto se on asia jolle ei anneta arvoa.Blokisi vaan paranevat niissä tulee huumoriakin esille.Toivottavasti saat pian auton ja ehkä myös sen kaipaamasi lampaan.Negativiset kommentit voit laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.
Tervehdys Sari
Kyllähän se on luksusta jos auton kyytiin pääse???Vai onko?Itselläni on auto ja osaan kyllä antaa arvoa sille kun tuonne lähikauppaankin on matkaa 20km.Tosin olen sitä muksujen kanssa pyörillä ajellut useammankin kerran.Meitä on kuusi henkeä ja ollaan jouduttu jättämään ostamatta tarpeettomat ettei taipaleesta tulisi liian raskas.Teillähän kauppamatkaa ei onneksi ole kilometriäkään joten kyllä nuoripari vielä kauppakassit on jaksettava kantaa...
Äläkä hyvä ihminen ajattele autonhankintaa saatikka kortinhankintaa.Ei sellaiseen ole varaa jos ei kunnon töitä tee,Opetelkaa elämään ensin omin avuin ja hommatkaa sitten auto ja siihen se lammas
Mä en ymmärrä, eikö täällä osata antaa asiallista palautetta yhtään? Miksi aina pitää olla haukkumassa? Tiedän täsmälleen mitä Sari tarkoittaa. Auto on luksusta. Itselläni ei autoa ollut moneen vuoteen, ja tuli käveltyä joka paikkaan. Sitten sainkin auton alleni, ja elämä on huomattavasti helpottanut.Minulla ei ole lapsia, mutta voin kuvitella että kahden pienen lapsen kanssa ei ole helppoa polkea pyörällä joka paikkaan. Varsinkaan talvella, kylmässä ja viimassa.
Kyllä, auto ON luksusta. Hölmöhän se on joka toista väittää.
Jaksamisia, odotetaan kevättä innolla. :)
Hei Mette
Pitäähän ihmisen olla valmis vastaanottamaan myöskin negatiivistä palautetta.Eihän sitä muuten koskaan opi korjaamaan virheitään.Sarille nostan hattua kun uskaltaa kirjoittaa omasta elämään.Kommentoisin kuitenkin autoasiaa sen verran että ei sitä todellakaan kannata hankkia ennenkuin oma elämä ja varsinkin tulot ovat kohdallaan.Auto on kuitenkin aika kallis huonekalu ja nykyään on niin hyvät julkiset kulkuyhteydet joka paikkaan ettei auto todellakaan ole välttämättömyys.Oletko Sari ajatellut että kun teillä ei ole autoa,on helppoa ja melkeinpä pakko lähteä ulos betonipunkkerista jos meinaa raitista ilmaa saada.Siinä samalla pojatkin pääsevät ulos,eihän pyöränperäkärrillä ajeluttaminen saatikka autolla ajeluttaminen ole ulkoilua.Siinä kun pihalla melskaa useamman tunnin tai kävelee mummolaan niin eiköhän pojillakin ala veto loppua ja uni maistua.Karaistuvat samalla eikä pöpöt tartu niin helposti.Alkaa pojilla olla jo sen verran paljon ikää ettei pyöränperäkärri ehkä ole se paras mahdollinen kulkuväline.Kyllä tuon ikäiset jaksavat jo useamman kilometrin tarpoa.Mieti vaikka perhepäivähoitajia,jotka kulkevat kerhoihin ym.ja pikkunaperot talsivat mukana.Kyllä päiväunet maittaa.Heittäkää jo pyöränperäkärri pienemmille ja unohtakaa auton hankinta.Nauttikaa ulospääsyä betonipunkkerista ja ulkoilkaa.Ei täällä Varkaudessa vielä niin kauheita pakkasia ole ollut ettei naperot tai vanhemmat tarkene.Villapukua päälle ja alusvaatteet ja mahdotonta menoa niin ei pakkanen pure.Pakkohan se on koulukkaidenkin kouluun mentävä ja työläisten töihin,olipa sitten pakkanen tai auto.
Molskis Sari
Löytyykö elämästänne mitään mistä ei tarvitsisi mollata?Olisi kiva lukea joskus positiivisiakin kokemuksia perhe-elämästä.Meidän perheessä ei ole autoa,ei tanssipelejä,ei karaokelaitteita,meillä ei ole kaapit täynnä käyttämättömiä vaatteita,ei mahdollisuutta opiskella avoimessa yliopistossa,meillä ei ole varaa ostaa 5-7 muovipussilista tavaraa kaupasta,me ei asuta kauppojen lähellä,me ei saada avustuksia mistään,meitä ei ukki/mummo kuljettele paikasta toiseen.Meillä lapset sairastelee vähän väliä ja itse olen ollut vakavasti sairas kaksi vuotta,me ei nukuta pitkin päivää,saan nukkua vain 4h yössään.Mutta arvaa mitä?Me ollaan onnellisia enkä vaihtaisi päivääkään pois.Rankkaa on ollut ja jos niistä puhuu niin toiset vain ihmettelee kuinka me ollaan jaksettu!Rakastan tätä elämää vaikka koko ajan on vastamäkeä.Pohjalta suunta ei voi olla kuin ylöspäin!Nautin jos saan kerran vuodessa nukkua 6h,nautin siitä kun lapset tulevat koulusta hymyssäsuin,nautin siitä kun saan herätä joku aamu niin ettei mihinkään kolota.Nauti sinäkin kun olet vielä nuori.Jokainen on polkunsa valinnut.Ja muista,jos on hankkinut perheen niin vapaata aikaa tuskin hevillä saa,ei auta edes parvekkeelle meno.Tsemppiä opiskeluun!Minäkin suoritin ammattitutkinnon wc:ssä lukemalla,eihän muualla muksujen kanssa onnistunut.Mutta eihän ne kauan pieniä ole.
Hyvä, hyvä täällä on saatu kiivaita keskusteluja aikaan. Sehän se kirjoittajan tavoite onkin että saa herättää tunteita suuntaan tai toiseen.
M.V. kirjoitti kuitenkin, että miksi ihmiset eivät osaa antaa asiallista palautetta? Se oli erittäin hyvin sanottu kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata antaa rakentavaa negatiivista palutetta vaikka olisikin voimakkaan tunnemyrskyn vallassa. En itse voisi sortua siihen että riepottelisin ihmisten yksityisasioilla oman etuni vuoksi. Ja Heleenalta toivoisin laajakatseisuutta asioihin. Oletko koskaan miettinyt miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat? Haluan oikaista aiheuttamiasi turhia väärinkäsityksiä. Miksiköhän me ostamme kaupasta joskus 5 kassillista ruokaa?? Olisiko mielestäsi järkevää juosta joka päivä kaupassa? Taloudellisesti järkevämpää on käydä kaupassa muutaman päivän välein. Leivomme ja teemme ruoat hampurilaisetkin ym. alusta asti itse. Erityisruokavalio tuo myös oman lisänsä ostoksiin. Olisi hyvä miettiä asioita ensin ennen kuin alkaa ketään syyllistämään. Tuo tanssimattokin on kirpparilta ostettu ja pleikkariin kiinnitettäviä mikkejä olin monta vuotta toivonut. Kaappimme ei todellakaan ole täynnä käyttämättömiä vaatteita. Jokaisen vaatekappaleen hankinta on tarkkaan mietitty. Monena yönä olen päässyt nukkumaan vasta 02.30 ja kolmen tunnin yö unet ovat tavallisia. Olen erittäin onnellinen siitä jos pienempi poikani on terve eikä tarvitse miettiä milloin seuraavan kerran lähetään vilkut päällä ambulanssilla Kyssiin. Harvoin ollaan pyydetty mieheni ukkia avuksi mutta siihenkin on pätevä syy (lapsen käyttäminen päivystyksessä.) En voisi kuvitellakkaan, että vaivaisin isoukkia esim. kaupassakäynnin takia! Mutta niinkuin olen sanonut kaikesta löytyy se positiivinen puoli ja kaikella on tarkoituksensa. Ei elämän kuulukkaan mitään helppoa olla. Ei muuten osaisi arvostaa mitään. Osaatko sinä itse löytää kirjoituksistani mitään positivista? Kirjoituksellani Yksinäisyys halusin osoittaa, että vaikeuksistakin voi selvitä. Etkö siitäkään löytänyt mitään positiivista? Ja ei se ole mielestäni mollaamista kun kerroin, että nykyään osaan arvostaa kevättä ja pieniä asioita tosi paljon, ja että olen oppinut kaikesta, ja etsinyt asioista sen positiivisen puolen.
Nennalle vastaisin, että ulkona olo on minulle tosi kovilla pakkasilla oikeasti täysin mahdotonta. Yli -18 asteen pakkasilla en voi astmani vuoksi mennä edes 2 minuutiksi ulos maskinkaan kanssa. Siksi nautinkin tosi tosi paljon niistä päivistä kun ei ole pakkasta. Käymme lasten kanssa pulkkamäessä, hiihtämässä, luistelemassa... Ja mummolaan on yhteen suuntaan yli 6 km matka laittaisitko sinä 4-vuotiaan kävelemään talvella niin pitkän matkan, ja jos peräkärryn heittäisimme pienemmille meidän olisi täysi mahdottomuus päästä esim. huomiseen perhetapahtumaan vanhalle jäähallille, koska sunnuntaisin ei busseja kulje.
hei sari.. kirjoituksesi oli minusta hyvä,koska toit siinä esiin myös hyvät puolet ilman autoa..olet todellakin sisukas nainen tämä tiedoksi niille,jotka palautteissa antavat toisenlaisen kuvan.....antakaa ihmiset myös palautteissa jotain positiivistäkin..tottakai myös pitää osata ottaa vastaan negatiivinenkin palaute,mutta miettikää miten se annetaan..jonkun mielestä esim. auto on elämässä välttämätön toisen mielestä ei..meitä on niin moneen junaan..jatkahan sari kirjoittelua ja hyvää kevään jatkoa..terveisin 4lapsen äiti joka ei tulisi pärjäämään ilman autoa päivääkään..kyllä auto on hyvä keksintö..
Hyvin sari vastasit noille mollaajille.On ihana-asia kun olet selvinnyt sen koulukiusaamisen jälkeen.Opiskelet että saat kunnon ammatin .Nyt koulukiusatut antakaa palautetta,miten teihin tuo kiusaaminen on vaikuttanut. Sinä joka tunnut vahtivan Sarin asioita.Eiköhän omissas oos tarpeeksi.En muista että Sari olisi kirjoittanut mitään auton tai kortin hankkimimisesta.Mutta sulle joka kehoitit myöhemmin Saria ostamaan auton ja siihen lampaan.Sullahan on jo auto osta sinä siihen se lammas.JA VIELÄ TERKKUJA ETTÄ EIHÄN SE SARIN auto luksus elämä kestänyt kauan,joten se hänelle suotakoon.
Hei Sari ja kumppanit
Kiva lukeä näitä blogeja ja kommentteja näin työpäivän päätteeksi.En voi olla minäkään kommentoimatta.Auto olisi kiva meilläkin olla mutta eipä ole varaa,joskus olen ukkia tai mummoa joutunut häiritsemään että pääsen viemään muksua sairaalaan,mutta tosi harvoin olen sitä raahinut tehdä.Taksilla ollaan sairaalan menty ja milloin ambulanssilla(ei tosin pillit päällä kun ei kuolemasta ole ollut kyse).Kotoa tuli aikoinaan 15-vuotiaana lähdettyä ja sen jälkeen olen omilla pärjännyt.Kasvatettu on niin että omilla pitää toimeen tulla(vanhemmille kiitos siitä)Ei ole soskuun tms.tarvinnut tukeutua vaikka ruoka on joskus aika tiukalla.Muutaman kerran mummilta ruokaa pyytänyt,en rahaa,enkä ottaisikaan vaikka saisin.Kaapista löytyy pleikkari ja joku karaoken tyyppinen,mutta kaapissa on ja pysyy,virikkeitä saadaan vanhoista lastenlauluista ilman tekniikkaa.Pleikkari korvataan ulko-/sisäpeleillä.Astma on minullakin ja lääkitys jatkuvaa.Ulkona on pakkasilla todella hankala olla mutta sisulla sielläkin tulee oltua.Kesällä ulkoilu astman takia vieläkin hankalampaa.Kukin nauttikoon elämästään siten kuin sen on pedannut.Me nautimme näin.Hyvin olen jaksanut vaikka yöunia ei kolmea tuntia enempää tule.Minäkin teen ruuat ja leivonnaiset alkutekijöistä asti itse kun ei tuota miestä ole tekemässä saatikka auttamassa.Hyvä Sari että jaksat opiskella,hoitaa lapset,tehdä ruuat kaikki itse ja kuljettaa sairaita lapsia lääkäriin.Minulle vain ei tuommoinen elämäntapa sovi ja se minulle suotakoon.Ja suotakoon jokaiselle omanlainen elämä.
hei minä haluan antaa oman mielipiteeni olen saanut lukea nyt täällä kun ihmiset valittaa yritetään nauttia elämästä niin pitkään kun ei kummiskaan ihan huonosi asiat ole kun vielä mielenterveys pysyy kunnossa ja on suht koht terve esim ei ole syöpää iloitaan ja nautitaan elämästä muut asia on pikku seikka olen nähnyt sivusta pahasti sairaita ihmisiä ja silti jaksovat nauttia elämästä yritetään nauttia pienistäkin asioista ja antaa arvoa että on asunto ja ruokaa tottahan se on että autoakin voi tarvita mut jos on sellanen tlanne että ei voi hankkia niin kyllä ilmankin varmaan pärjää se vaan pitää pärjätä ja nauttia elämästä ja olla kiitollinen mitä on minä luotan jumalaan voithan sari rukoilla jos te todella tarvitsette autoa rukoilla että sellanen teillä vielä jonakin päivänä on kaikkea hyvää ja voimia
Hei vaan
Ensinnäkin Mette,ei ammattia saa jos opiskelee avoimessa yliopistossa psykologiaa,ei ammattia saa myöskään jos käy aikuislukiota 5-8vuotta.Ammattia ei saa kuin opiskelemalla ammattiinvalmistavassa koulussa esim.amiska tai oppisopimuskoulutus jne.Yleensä ammatin hankkiminen kestää n.3vuotta ja jos ihminen on yli 21 vuotias,niin pitäisi jo edes yksi ammatti olla.Olkoonpa sitten että on perhettä.Minäkin hankin lapset nuorena nulikkana ja silti opiskelin lasten ollessa pieniä itselleni ammatin.Että se siitä.
Sari,mistä ihmeestä tempaisit tarinan warkauden lehteen?Huh huh.En voisi kuvitella sinua harrikan kyydissä saatikka vasara ja nauloja kädessä.Kumpikin mielihalu/unelma vaatii aikamoista miehistä otetta ja harvalta naiselta sitä löytyy.Että eletäänpä ihan oman kykenemisen mukaan tästäkin eteenpäin.Ja opiskele nyt ihmeessä se jonkinlainen ammatti itsellesi kun sitä jännityksessä odotetaan.Ja kirjoittelehan lisää kun näkyy keskusteluun osallistujia olevan pilvinpimein.Onnea etsintään!
