Oma treenikausi on vielä lähtökuopissa, joten näin syysaikaan on mahdollista
tehdä jotain erilaista, käydä vaikkapa jääkiekko-ottelussa. Ensimmäistä
kertaa elämässä. Syypää tähän yleissivistävään tekoon oli herra Saari, joka
esitti kutsun saapua vieraaksi A-lehtien aitioon. Kunnollisen altistuksen
saamiseksi olisi tietysti pitänyt mennä Jokerifanien joukkoon. Luikin häntä
koipien välissä areenalle ja pinnistelin kovasti, jotta pystyisin katsomaan
illan tapahtumia neutraalein silmin.
Tuntia ennen pelin alkua väkeä virtaa areenalle, mutta katsomo oli tyhjä?
Sain nauttia illasta erittäin arvovaltaisessa ja fiksussa herraseurassa, joten
siltä osin jääkiekkokokemukseni oli varmaan epäaito. Kukaan ei örveltänyt
olutpullo kädessä. Ensimmäinen erä kului sukkelasti eikä jääkiekko-ottelu ei
häirinnyt lainkaan keskusteluamme. Sosiaalisena tapahtumana
jääkiekko-ottelut puolustavat varmuudella paikkaansa. Minullakin oli sen
puoleen erittäin miellyttävä ilta.
Summerin soidessa katsomo tyhjeni silmänräpäyksessä. Kansalle tuli kauhea
jano.
Toisen erän aikana keskityin pelin seuraamiseen. Pelaaminen näytti minusta
mitäänsanomattomalta ja sain tälle näkemykselle tukea myös muilta.
Virkamieskiekkoa kuukausipalkalla. Ei edes kunnon nyrkkitappelua. Kolmaskin
erä sujui vailla maaleja ja ratkaisu syntyi vasta rankkareiden jälkeen. Kun
viimeinen veto oli kolahtanut maalitolppaan, katsomo tyhjeni tutulla
vauhdilla. Tappara voitti. Pirulainen nousi olkapäälleni: taidan olla
kateellinen noille kansakunnan gladiaattoreille. Kyllä minullekin kelpaisi
säännöllinen palkka, joka ei suoraan ole verrannollinen päivän kuntoon,
varusteet hankittu valmiiksi, kisapäivät tiedossa ja uraputkessa eteneminen
täysin riippumatonta akateemisesta koulutuksesta.
Tai ei sittenkään. En sopisi minun luonteelleni: auktoriteetit käskemässä ja
vuoristomaisemat pitkillä lenkillä jäisi näkemättä. Valitsen oman tieni.
Sitä paitsi, olen nainen.
Jääkiekko on kansanhuvia ja bisnestä. Jääkiekko-Jallikset ovat kehittäneet
bisneksen, joka perustuu enimmäkseen ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen.
Jo Maslow aikanaan tiesi, ettei janoinen ja nälkäinen ihminen jaksa
motivoitua korkeamman asteen tarpeiden tyydyttämiseen. Suomalainen
panimoteollisuus on iskenyt tuohon saumaan. Urheilu on viihdettä ja sen
ympärille on rakennettu bisnes. Lieveilmiöitä on, mutta kuka välittää? Mitäs
siitä, jos kiekkojunnut vetää bissee bussin takapenkillä pelireissulta
palatessa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Myönnän heikkouteni. Jääkiekko todella närästää minua. Ei urheilulajina
sinänsä, mutta tuo hulabaloo...
1 kommentti
