Liikuntaa kanarialaiseen tapaan
14.04.2009 21:22 Tiina Boman
Olen tässä oman treenaamisen ohessa tehnyt joitakin havaintoja alkuperäisasukkaiden liikuntatottumuksista. En ota kantaa kummassa paikassa ollaan “parempia” liikkujia: Suomessa vai Kanarialla. Aloitetaan näistä minun omista lajeista, suoritusjärjestyksessä.
Asioin paikallisessa uimalassa aamuisin, joten paikan kansoittavat paikalliset mammat. Osa vetää vesijumppaa Sabrinan huitoessa altaanlaidalla ja latinohittien pauhatessa. Hämmästyttävän moni aikuisikäinen osallistuu myös ohjattuihin uimakouluihin. Erittäin harvalukuista vesijuoksijoiden joukkoa sen sijaa katsotaan melko hitaasti. Nirunarubikinit eivät sen sijaan ole ollenkaan harvinainen näky allasta edestakaisin kauhovan naisen yllä.
Pyörälenkillä vastaantulijoiden joukko vastaa melko tarkasti sitä ikäluokkaa ja sukupuolta, mikä harrastaa kotimaan oloissa päiväsaikaan hiihtotunnelihiihtoa. Keski-iän ylittäneitä miehiä. Paikallinen nainen ja kilpapyörä onkin täällä melkoinen keräilyharvinaisuus.
Juostessa näkyy aika vähän paikallisia johtuen siitä, että olen itse juoksemassa yleensä päiväsaikaan. Hölkkäilijöitä näkee kyllä puistoissa ja joukko on hyvin kirjavaa. Hei, eipäs unohdeta niitä vanhoja herroja, jotka ovat kävelemässä urheilukentällä.
Urheilukentän kuntosalilla taustamusiikki pauhaa, ja siinä jytkeessä naiset yrittävät kiinteyttää kroppaansa rantakuntoon ja miehet pumppaavat hartioita esittelykuntoon. Viereisessä jumppasalissa on spinningpyöriä, mikä tuntuu koomiselta: miksi ne naiset täällä harrastavat pyöräilyä kun mainiot maantiet ja maastopolut ovat ihan ovella. Niin, ja aina sulia!
Uimalan ja stadionin väliin jää myös eläkeläisten kansoittama petankkikenttä sekä kaakeliprinsessojen areena. Keliolosuhteista johtuen jää on korvattu kaakeleilla, jossa tulevat lauralepistöt treenaavat lutseja ja tulppeja. Ei tietenkään oikeilla luistimilla, vaan rullaluistimilla, jotka olivat in Suomessa joskus ennen edellistä lamaa. Eli neljä pyörää, kaksi rinnakkain ja luistimen kärjessä vielä yksi kuminasta, jonka varassa tehdään piruetit.
Vaarallisinta urheilua – kai se autourheilu on urheiluksi laskettava – on viikonloppujen rallierikoiskokeet. Paikalliset nuoret miehet tuunaavat pikkuautoja ja ajavat vuoristoteillä joko autoillaan tai kyykkypyörillä kuin viimeistä päivää. Ja jos tien varsien muistomerkkien määrää katsoo, niin aika monelle se on ollutkin viimeinen päivä. Kaikilla kun ei ole niitä Latvalan hengen pelastaneita turvakaaria. Itse välttelen tästä syystä tiettyjä tiepätkiä viikonloppuisin. Oma henkikulta on niin kallis.
Nyt kun tässä on jaariteltu näistä “vähäpätöisemmistä” lajeista, niin on syytä nostaa esiin se laji, mikä on nyt ja aina se numero uno. Kuningas jalkapallo tietysti! Sitä pelataan aina ja kaikkialla. Pyörälenkkini vievät välillä pieniin ja syrjäisiin kyliin, mutta ei niin pientä kylää taida löytyä, jossa ei olisi jalkapallokenttää. Vaatimattomimmillaan kenttä on pieni ja sorapohjainen, mutta hiekkatekonurmikenttien määrä on suuri. Ehkä juuri siksi Espanja on jalkapallon suurmaa ja kotimaisen jalkapallon suurin julkkis on Bubi-huuhkaja.
