Viime vuoden kehnoista joulusäistä suivaantuneina, päätimme olla jouluna 2008
sellaisessa paikassa, jossa pääsee hiihtämään. Matkakohteeksi valikoitui
kesätreenipaikkana tuttu Font Romeu, Ranskan Pyreneillä. Yhdistimme huvin (=
joulunvietto) sekä hyödyn ja samalla sain tehtyä 2 viikkoa treeniä
korkealla. Olosuhteet olivat niin hyvät, että myös tuo "hyöty"
tuntui huvilta. Mukaan saimme houkuteltua siskoni ja hänen miehensä. Kaksi
viikkoa meni nopeasti ja säilytimme sisarusten välisen sovun koko reissun
ajan, vaikka äiti pelkäsikin pahinta. Ilmeisesti olemme jonkin verran joskus
nahistelleet?
Font Romeu on vuoristossa 1750 metrin korkeudella ja hiihtoladut olivat
pääasiassa 1700-2200 metrin korkeudella. Korkea ilma tuntui ja kuului melko
reippaana puuskutuksena, mutta ihmeellisesti siihenkin elimistö sopeutui,
sillä toisella viikolla meno oli jo kevyempää.
Harjoittelu oli hiihtopainotteista ja triathlonistin asteikolla mitattuna
varsin maltillista. Hiihtoladut olivat todellisia maisemalatuja eikä sieltä
olisi malttanut tulla pois ilman luistelumonojen aiheuttamaa nilkkojen
kolotusta ja yleistä hyytymistä.
Säätilat tuolla vuoristossa ovat mielenkiintoisia: välillä sovittelimme auton
renkaisiin lumiketjuja, mutta toisaalta vedin juoksuvetoja radalla ja
viluinen siskoni hiihti ilman hanskoja ja pitkiä kalsareita. Ja harvoinpa
kasvot ovat ruskettuneet joulukuussa.
Parasta reissussa oli kuitenkin rauhoittuminen. Parhaiten se näyttää
onnistuvan pakenemalla tarpeeksi kauas normaalioloista. Vietimme 2 viikkoa
ilman nettiä ja päiväohjelmamme koostui hiihtämisestä, lukemisesta, ihanan
pitkistä yöunista sekä kiireettömistä ruokailuista. Vältimme myös
jokavuotisen jouluähkyn, sillä koostimme jouluruuat valikoidusti sekä
ranskalaisen että espanjalaisen keittiön herkuista.
Vähemmän on enemmän. Joulu näkyi kyllä kylän katukuvassa koristein ja
väkimäärän lisääntymisenä. Paikallisen ruokakaupan ruuhkautumisesta
huolimatta onnistuimme loistavasti stressin välttelyssä. Jouluaattoiltana
kävimme myöhäisellä iltakävelyllä ja ajauduimme puolivahingossa paikalliseen
kirkkoon, jossa oli alkamassa jouluyön messu. Koska messu oli
ranskankielinen ja katolilainen, poistuimme takavasemmalle pian alkutahtien
jälkeen.
Takana on siis erilainen, ranskalainen joulu ja savolainen uusivuosi ja edessä
joroislainen viikonvaihde. Ja silloin urheillaan taas. Koska kaikkia en
varmaan tapaa uimahallilla ja ladulla, niin käytänkin tilaisuuden hyväkseni
ja toivotan kaikille lukijoille Oikein Mukavaa Urheiluvuotta 2009!
0 kommenttia