Triathlonkausi vetelee viimeisiään, sillä kauden ehdottomaan huipennukseen,
Havaijin Ironmaniin, on tätä kirjoittaessa aikaa vajaa kolme viikkoa.
Rapsakoista kotimaan syyssäistä johtuen olen paennut tänne Tempeen,
Arizonaan viimeistelemään kuntoani. Samaan paikkaan ja valmentaja-Antin
tarkan katseen alaisuuteen on päätynyt myös Toivasen Teemu, tuttu mies
savolaisille.
Olen useampaan kertaan saanut perustella, miksi olen valinnut juuri tämän
paikan valmistautumisjaksoa varten. Niin, kukapa nyt ehdoin tahdoin tulisi
suurkaupungin liepeille, erämaan keskelle sekä helvetilliseen kuumuuteen
treenaamaan? Valintaani on useampia perusteluja, kisan jälkeen tiedetään
sitten, oliko valinta onnistunut. Halusin olla mahdollisimman kuumassa,
koska lämpöön tottuminen on elintärkeää Havaijille mentäessä, siellä on
vielä riesana suuri ilmankosteus. Ja kuumuutta täällä on riittänytkin, sillä "kylmimmillään"
treenilämpötila on jäänyt +30 asteeseen. Normaalisti treenit on vedetty
+32-42 asteessa.
Ollessani täällä keväällä kilpailemassa (Arizona Ironman) löysin täältä hyviä
treenipaikkoja: uintiin avoaltaita, pyöräilyyn havaijimaisia teitä sekä
juoksuun monipuolisia reittejä. Reitit eivät tosin ole mitään maailman
vaihtelevimpia ja maisemallisia, mutta asiaan erinomaisesti soveltuvia. Yksi
ratkaisevin tekijä paikan valinnassa oli kuitenkin majoitus. Tutustuin
keväällä paikalliseen triathlonhulluun pariskuntaan, joka tarjoutuivat
ottamaan meidät alivuokralaisekseen koko leirijaksomme ajaksi. Eläminen on
näin helpompaa ja rentouttavampaa, kun saa olla kuin kotioloissa
hotelliasumisen sijaan.
Saavuin siis tänne jo yli kaksi viikkoa sitten, kroppa Almeren MM-kisoista
jähmeänä ja flunssan vaivaamana. Lämpö lääkitsi lihaksia ja kevyet uinti- ja
vesijuoksutreenit altaalla paransivat taudin rippeet. Ensi päivinä kuumuuden
vaikutus iski tajuntaan tosi rankasti. Jopa alle kolmetuntisten treenien
aikana jalat alkoivat painaa, tuulenvire tuntui kuumailmapuhaltimen
hönkäisyltä, varjoista ei tietoakaan ja päässä jyskytti sykkeen tahtiin.
Siinä vaiheessa olin valmis maksamaan aika paljon siitä, että joku olisi
kaatanut päälleni saavillisen jääkylmää vettä. Minä, joka normaalioloissa
karttaa kylmyyttä!
Onni on, että ihminen sekä sopeutuu että oppii. Nyt kuumuudesta on tullut
lähes ystäväni, jonka avulla valmistan itseäni vuoden kovinta ja vaativinta
päivää varten.
0 kommenttia
