Taas on tullut se aika vuodesta, kun Konan kylän on vallannut 1800 triathlonistia tukijoukkoineen. Eipä osanneet vuonna 1978 aavistaa, millaisen suursuosion Ironmaniksi ristitty kilpailu saavuttaa. Ensimmäisen kilpailun suoritti vain 12 kilpailijaa ja nyt tähän klassikkotapahtumaan pyrkii vuosittain 90 000 triathlonistia eri puolilta maapalloa.
Suomalaisten mielikuvissa elää sitkeästi uskomus, että selviytyäkseen tästä suorituksesta täytyy olla superihminen, masokisti sekä vähintään lievästi hullu ja vähäjärkinen. No, ehkä Suomen olosuhteissa luova hulluus saattaa auttaa, mutta muuten nuo mielikuvat joutavat hautuumaalle. Tämänvuotiseen kilpailuun osallistujien ikähaitari on 18-79 vuotta ja he edustavat 48 kansallisuutta, eri uskontokuntia sekä sosioekonomisia taustoja. Ja mikä näin tasa-arvon aikakaudella on tärkeää, naisten osuus on liki 30 prosenttia ja mukana ovat niin sanotut paraurheilijat. Lääkäreiden, insinöörien, kotiäitien ja ammattitriathlonistien rinnalla kilpailevat myös Irakin sodassa haavoittuneet jalka-amputoidut sekä onnettomuuksissa vammautuneet alaraajahalvaantuneet.
Niin, mitä fiksua tässä kilpailussa sitten olikaan? Uida vellovassa meressä 3,8 km, pyöräillä tuulessa ja kuumuudessa 180 km ja juosta iltapäivän paahteessa laavakentällä maraton? Osa, mukaan lukien ammattilaistriathlonistit, haluaa suoriutua matkasta mahdollisimman nopeasti ja ottaa mahdollisimman monta päänahkaa. Mutta suurin osa porukasta on kilpailemassa itsensä kanssa: parantamassa omaa ennätystään tai vain läpäistäkseen sen aidon, oikean Ironmanin.
Tiedän kymmeniä, jotka vuosikausia ovat tavoitelleet osallistumisoikeutta juuri tähän kisaan. Uskon, että kyse on itsensä ylittämisestä ja omien rajojen rikkomisesta. Siitä, että löytää itsestään enemmän sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja, kun on ikinä tiennyt olevankaan. Matka on pitkä ja siinä ehtii tuntea monenlaista, usein myös kipua ja väsymystä. Maalisuoralla Alii Drivella kaikki tuska muuttuu nautinnoksi ja euforiaksi. Veikkaan, että taas lauantaina raavaatkin miehet ovat kyynelissä, kun kuuluttaja huutaa jokaisen maaliintulijan nimen perään: You are an Ironman!
0 kommenttia
