perjantai 20.4.2018
Nella, Lauha

Uusi upea peilikuva

Kaisa Mäntymaa pohtii, ettei hänestä enää ole xl-malliksi eikä sananmukaisesti isojen naisten näytelmärooleihin. (Kuva: Aulikki Jääskeläinen)

Kun Varkauden Teatterin näytelmäharjoituksissa näyttelijät käskettiin seisomaan jalkaterät yhdessä, Kaisa Mäntymaa ajatteli heti, ettei onnistu, ja kiljaisi sitten niin lujaa, että koreografikin säikähti. Ei Kaisalla mitään hätää ollut, hän vain hihkui siitä yllätyksestä ja ilosta, että sai jalkansa aseteltua sievästi toisen viereen.

– Minulla on edelleen 120-kiloisen naisen aivot, hän toteaa 36 kilon keventymisestään, joka tuntuu ja näkyy kehossa ja mielessä.

Kaventunut pylly ei tunnu käteen omalta tutulta takalistolta, eikä Mäntymaa ole vieläkään käynyt vaatekaupassa kokeilemassa uuteen kehoonsa sopivia, koon 38-40 vaatteita. Hänen entinen kokonsa oli 52-54.

Mutta uusi peilikuva miellyttää, ehdottomasti.

Mäntymaa oli ylipainoinen pikkutytöstä asti, mutta ei kokenut sen haittaavan elämäänsä. Hän oli syömistä rakastava ruokaholisti, kuten itse sanoo, mutta mielestään kaunis sellaisena kuin oli, isona ihmisenä. Hän esiintyi paljon, työskenteli xl-vaatemallina, ja ystäviä hänellä on ollut aina. Poikaystävän löytäminenkään ei ollut ongelma.

Satunnaisia laihdutusyrityksiä oli, onnistuneitakin, mutta joka kerta kilot palasivat takaisin.

Käännekohta oli ensimmäisen lapsenlapsen syntymä. Se toi kuoleman pelon, ajatuksen siitä, että hän ei ehkä näekään pikkuisen varttuvan isoksi. Pelko oli perusteltua, sillä hän ei kotonaan enää jaksanut kiivetä portaita yläkertaan pysähtymättä välillä hengähtämään. Kengännauhojen solmimiseen hän tarvitsi apua, koska ei yltänyt käsillään jalkateriinsä.

Lääkäri totesi, että Mäntymaa on toistaiseksi terve, mutta ylipainon ja tupakan vuoksi todellisessa vaarassa sairastua pian.

Samoihin aikoihin, kun Mäntymaa pohti terveyttään, painoa pudottanut ystävä hehkutti hyvää oloaan, ja Mäntymaa päätti, että on tullut aika. Hän ilmoittautui Cambridge-ohjelmaan ennestään tutulle valmentaja Mira Leskiselle ja hyvästeli kebabit ja hampurilaiset kuin päihdekatkolle menevä oluttölkin.

Mäntymaan mielestä ruoka- ja alkoholismi ovatkin samanlaisia sairauksia, joihin tepsii osin samanlainen hoito sillä erolla, että ruokaholistin on jatkettava ruoan syömistä.

Viime vuoden helmikuun 20. päivänä hän aloitti ohjelman ykköstason, ruoattomuuden, jonka aikana nautitaan vain ohjelman mukaisia ateriakorvikkeita. Pussiruokia hän söi viisi viikkoa, mikä on ohjelman suositusaikaa enemmän – ja ihastui.

– Jo neljän päivän päästä itkin onnesta, kun oli niin hyvä olo. Minulle oli tiukka paikka ruveta syömään oikeaa ruokaa.

Neljässä viikossa paino putosi kymmenen kiloa, ja viiden kuukauden kuluttua Mäntymaa oli 30 kiloa kevyempi. Kehosta poistunut rasva muuttui henkiseksi energiaksi ja tarmokkuudeksi. Hän oppi uusia asioita, kuten ateriarytmin ja lautasmallin, ja sai uusia makuelämyksiä. Hän kokkasi uudenlaisia ruokia, ja alkoi yllätyksekseen nauttia niistä sekä marjoista ja juureksista. Ruoka-annoksen ulkonäöllä on nyt merkitystä – ennen tärkeintä oli, että annos on iso.

– Seisaaltaan syöminen on minulta kiellettyä, hän viittaa vanhaan tapaansa napostella ruokaa milloin vain.

Nykyistä olemustaan ja hyvinvoinnin tunnetta hän rakastaa niin paljon, että lahjoitti pois kahdeksan isoa kassillista vanhoja, väljiksi käyneitä vaatteitaan.

Kaisa Mäntymaan mielestä moni laihdutusyritys epäonnistuu siitä syystä, että hoikistunut ihminen luulee voivansa palata elämään kuin ennen laihtumista.

– Puuttuu ymmärrys, että minulla on ruokaholismi, joka vaatii hoitoa koko ajan. Vanhat tavat ovat meillä selkäytimessä.

– Mutta vanhaan ei voi palata, vaan on opittava rakastamaan aamupalaa ja lautasmallia.

Ruokaholistin kalja, joka voi käynnistää holtittoman syömisen, on napostelu. Mäntymaa toteaa, ettei aiemmin edes ymmärtänyt, kuinka paljon hän söi myös varsinaisten aterioiden ulkopuolella.

– Kun ajoin lähikaupasta kotiin, saatoin autossa syödä suklaalevyn.

Siitä syystä hyvää tarkoittava ”ei yksi pulla haittaa” on toipuvalle ruokaholistille sama asia kuin viinilasillisen tyrkyttäminen raitistuneelle alkoholistille. Houkutukselle periksi antaminen voi laukaista halun ahmia tavalla, jota ruokaan terveesti suhtautuva ei voi ymmärtää.

Kyllä Mäntymaa pullaakin syö, mutta harkitusti. Jouluna hän suunnitteli nauttivansa kolme sahramipullaa, ja teki niin.

Cambridge-ohjelma laaditaan jokaiselle yksilöllisesti. Mäntymaa uskoo, että alun katkaisuhoidon kaltainen ruoattomuus oli hänen kohdallaan se ratkaiseva tekijä, jonka ansiosta laihdutus onnistui. Sen aikana hän päästi syömisestä henkisesti irti.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *